IV Luku.
Emäntä ja palvelija.
Puuttui kolme hetkeä puoliyöstä, kun Albornoz, ryhtyen jälleen lempijän toimiin, lähetti signora Cesarinille seuraavan kirjelmän:
"Käskynne on täytetty. Rienzin uskontunnustus tulee tutkittavaksi. Olisi hyvä, jos hän valmistelisi itseään. Soveltunee tuolle tarkotuksellenne, josta käsitykseni on hämärä, saattaa vangitun tietoon mikä olette — tuon armon aikaansaaja. Noin sokeasti jalo sydän voipi luottaa toiseen! Lähetän tämän tuojan mukana määräyksen, jonka nojalla joku palvelijoistanne päästetään vangitun kammioon. Olkoon teidän asianne, jos tahdotte, saattaa hänen tietoonsa tuo hänen kohtalonsa uusi vaihe. Voi, signora, olkoon onni yhtä myötäinen minulle ja suokoon minulle saman suosijan — huuliltanne on tuomioni lankeava."
Päätettyään tuon kirjeen Albornoz kutsui uskotun palvelijansa, erään espanjalaisen aatelismiehen, joka ei jalossa sukuperässään nähnyt mitään estettä kaikenmoisten kardinaalin käskyjen täyttämiselle.
"Alvarez", sanoi hän, "tuo signora Cesarinille kahdenkesken: hänen palvelijansa eivät tunne sinua. Sitten lähdet valtiovankilaan: tuon näytettyäsi päällikkö laskee sinut sisään. Pidä varalla, kuka käy vangitun Cola di Rienzin luona. Ota selvä hänen nimestään, tutkistele, mistä hän tulee. Ole tarkka, Alvarez. Tiedustele mistä syystä tuo Cesarini on huolissaan vangitun kohtalosta. Kaikki myöskin, mikä koskee häntä itseä, hänen syntyperäänsä, varallisuuttaan, sukuaan, olisi tervetullutta tietoa. Ymmärräthän? Hyvä. Varovaisuutta — sinulla ei ole mitään määräystä minulta, mitään tekemistä luonani. Olet vankilan virkamies, tahi paavin — mielesi mukaan. Anna tänne rukousnauha, sytytä lamppu ristiinnaulitun kuvan eteen; pane tuo jouhipaita tuohon sota-asuun. Tahdon että näyttäisi siltä kuin koetettaisiin sitä salata! Sano Gomezelle että dominikaani päästetään sisälle."
"Noissa munkeissa on intoa", jatkoi kardinaali itsekseen, kun Alvarez täytettyään hänen käskynsä oli poistunut. "Ne polttaisivat ihmisen — mutta raamatun päälle! Ne tulee sovittaa itseensä, jos kolmenkertainen kruunu todella on voittamisen arvoinen.; jos se olisi minun, niin lisäisinpä siihen kotkan sulan."
Ja vaivuttuaan tulevaisuuden aatoksiin tuo rohkea mies unhotti intohimonsa esineenkin. Todellisessa elämässä, määrättyyn ikään tultuaan, kunnianhimoiset miehet tosin rakastavat, mutta se on vaan välinäytöstä. Ja useimmilla miehillä on tosiaan elämässä kiivaampia, vaikk'ei lukuisempia puuhia kuin lemmenpuuhat. Lempi on joutilaan tointa, mutta toimeliaan joutoa.
Signora Cesarini oli yksin, kun kardinaalin lähetti saapui, ja tuskin hän oli kirjoittanut hänen mukaansa muutamia kiitollisuutta ilmaisevia rivejä, jotka näyttivät jaottavan kaikki varokeinot, joilla signoran kylmyys tavallisesti oli ympäröinnyt hänen ylpeytensä, kun hän kutsui paaschi Angelon luoksensa.
Lähestyvän yön hämärä vallitsi huoneessa, kun nuorukainen astui sisään, ja hän erotti vaan himmeästi signoran uhkean vartalon piirteet; mutta hänen äänestään hän huomasi hänen olevan syvästi liikutetun.