"Haa! Tuon sinun olisi pitänyt kertoa minulle oitis."
"Sotisiko se tuumiasi vastaan, jos Rienzi asetettaisiin takasin
Roomaan?"
"Hm; en tiedä — syvää ajatusta ja älykkäitä toimenpiteitä tarvittaisiin. En mielelläni lähtisi tästä paikasta, ennenkuin saan kuulla mitä päätetään."
"Olisi ollut viisainta ja varminta, Walter, että olisit jäänyt soturiesi luokse ja uskonut minulle kokonaan tämän seikan suorittamisen."
"Eikä", vastasi Montreal; "olet rohkea poika ja mielevä — mutta minun pääni on näissä asioissa parempi kuin sinun. Mutta", jatkoi ritari alentaen äänensä ja kaihtaen kasvojaan kädellään, "olen luvannut tehdä toivioretken tuon rakkaan virran rannalle. Voi, minua! — Mutta kaikkea tuota, Brettone, sinä et ymmärrä — äläkä siitä huoli. Mitä turvallisuuteeni tulee, niin saatuamme tuon Albornozen aneen, en paljoa pelkää, vaikka tulisinkin ilmi; sitä paitsi olen floriinien tarpeessa. Täällä on tässä maassa saksalaisia, jotka voisivat syödä italialaisen armeijan suuruksekseen, jotka halusta pestaisin joukkooni, mutta heidän päällikkönsä vaitelevat käsirahoja — nylkyrit! — Mitenkä kardinaalin floriinit maksetaan?"
"Puolet nyt — puolet kun joukkosi ovat Riminin edustalla!"
"Riminin! Tuo ajatus hioo miekkani. Muistatko, kuinka tuo kirottu Malatesta ajoi minut Aversasta, hajotti leirini ja pani minut antamaan kaiken saaliini hänelle? Siinä raukeni vuosikausien työ! Ilman sitä lippuni liehuisi nyt St. Angelossa. Tuon velan olen maksava tulella ja miekalla, ennenkuin kesä on lehtensä varistanut!"
Montrealen kauniit kasvot kävivät pelottaviksi hänen tuota sanoessaan; hänen kätensä puristivat miekan kahvaa ja hänen voimakas ruhonsa huojui huomattavasti, merkiten noita rajuja ja armottomia intohimoja, jotka rosvoukselle ja kostolle omistetun elämän ohessa olivat turmelleet luonnon, joka alkujaan oli täynnä sekä sääliä että provencelaisen ritarin tosi urheutta.
Sellainen oli tuo hirmuinen mies, joka nyt (nuoruuden hurjuus talttuneena sekä kunnianhimo karaistuna ja kohdistettuna) kilpaili Rienzin kanssa Rooman herruudesta.
VIII Luku.