"En, herra; päinvastoin kerrotaan että jokainen peitsi on jättänyt tämän maan ja liittynyt Fra Morealen Suureen Komppaniaan. Palkan ja ryöstön toivo on viekotellut kaikkien Toskanan signorien palkkasoturit."
Hänen vaiettuaan torven ääni kuului taas melkein äskeisestä paikasta; siihen vastasi lyhyt sotainen merkki aivan ratsumiesten seljän takaa. Samassa takana olevasta vehmastosta näkyi haarniskan ja keihäitten välkettä. Toinen toisensa, rivi rivin perästä syöksähti pensaikosta esiin aseellisia miehiä, ja edustan viinitarhoista vielä suurempia määriä, kova-äänisten ja hurjien huutojen kaikuessa.
"Jumala, keisari ja Colonna!" kiljasi ritari sulkien silmikkonsa, ja vähänen joukko, piukkaan suljettuna, jokainen peitsi tanassa rynnisti edessä olevan vihollisen kimppuun. Jokunen kymmenkunta sortui maahan rynnäkössä jättäen ratsumiehille tien auki, ja odottamatta muitten hyökkäystä, ritari pyöräytti ratsunsa ja täyttä laukkaa kiiti alas kukkulan jyrkkää rinnettä; nuolivaaru kilpistyi tehottomana vasten rautasia asuja.
"Ellei heillä ole ratsuja", huusi ritari, "olemme pelastetut!"
Ja vihollista tosiansa ei näyttänyt haluttavan ryhtyä takaa-ajoon; kokoontuen kukkulan kielelle se vaan tyytyi katselemaan heidän pakoansa.
Yht'äkkiä eräässä tienmutkassa he näkivät edessään tilavan, melkein tasapintaisen aukean, joka keskeytti kukkulan vietoksen. Aukean etummaisessa päässä auringon paisteessa kiilsivät pitkän ratsumiesjonon rintalevyt, jotka tien polvekkeet siihen saakka olivat kätkeneet ritarin ja hänen seurueensa näkyvistä.
Pieni joukko seisahtui yht'äkkiä — paluu — eteentyminen katkaistuna; katsahtaen ensin edessä olevaa vihollista, joka pysyi hiljaa kuin muuri, jokainen silmä kääntyi ritarin puoleen.
"Jos tahdot, jalo herra", sanoi pohjolaisten johtaja huomaten päällikkönsä epäröimisen, "tappelemme viimeiseen mieheen. Olet ainoa italialainen, minkä milloinkaan tunsin, jonka edestä mielelläni kuolisin!"
Toiset suostumustaan muristen hyväksyivät nuot karkeat sanat, ja soturit painuivat taajempaan ritarin ympärille.
"Ei pojat", sanoi Colonna nostaen silmikkonsa, "noin kunniattomalla kentällä ei meitä tuomittu joutumaan turman omiksi, niin monista vaiheista selvittyämme. Jos nuot ovat rosvoja, niinkuin on luultavaa, saamme vielä ostaa tiemme. Jos jonkun signorin joukkoja, olemme hänen kiistoilleen vieraita. Tänne lippu — ratsastanpa heidän luokseen."