"Näette", sanoi Vapaa Veikko, osottaen noita merkkejä, "eipä ole hurja kaupunkimme eri arvoasteita vailla. Ja nytkin, puhuessamme, moni kultakannus kiitää Pohjolasta tännekäsin!"
Kortteli, johon he nyt saapuivat oli hiljainen ja juhlallinen; vain etäältä kuului epäselvää humua tai taakse jääneestä sekaseurasta äkkinäistä huutoa, minkä matkan pituus vienonsi omituiseksi soinnuksi. Muuan soturi kulki poikki heidän tiensä, astuskellen verkalleen ja ääneti johonkin naapuriston telttiin, eikä näyttänyt tuskin huomaavan heidän tuloaan.
"Olemme kenraalin majan edustalla", sanoi soturi.
Hiukan muista erillään oli Montrealen purppuralla ja kullalla kirjaeltu teltti. Vähäsen puron lirinä hiveli hyväillen korvaa, ja korkea, lakkapäinen pyökki loi varjonsa uhkeaan purjekankaaseen.
Joukko jäi ulkopuolelle ja ritari saatettiin heti peljätyn seikkailijan eteen.
II Luku.
Adrian vielä kerran Montrealen vieraana.
Montreal istui pitkän pöydän päässä, seurassaan joukko miehiä, muutamat sotilaita, muutamat siviiliä, joita hän kutsui neuvonantajikseen ja joiden kanssa hän nähtävästi laati kaikki suunnitelmansa. Noilla eri kaupungeista lähteneillä miehillä oli kullakin tarkoin selvillä itsekunkin valtion sisälliset olot. He täsmälleen tunsivat Signorien voimat, kauppiaan varat, roistoväen vallan. Näin Montreal johti laitonta leiriään yhtä paljon valtiomiehenä kuin kenraalina. Nuot tiedot olivat Suuren Komppanian päällikölle verrattomasti tähelliset. Niitten nojalla hän pystyi osaavasti arvaamaan ajan, milloin oli karattava vihollisen kimppuun, sekä summan, jonka saattoi vaatia vihollisuudesta luovuttaessa. Hän tiesi mihin puolueeseen liittyä — missä sekaantua — mistä pysyä erillään. Ja tavallisesti kun Montrealen lippu ilmaantui jonkun kaupungin muurien edustalle, se salaisesta sopimuksesta oli jonkun sisällä nousevan mylläkän merkkinä. Kenties hän siten toimi yhtä paljon vastaisen kuin silloisen politiikkansa eteen.
Divaani oli kiivaassa neuvottelussa, kun upseeri astui sisään ja kuiskasi jonkun sanan Montrealen korvaan. Hänen katseensa kirkastui. "Laske sisään", hän sanoi heti. "Hyvät herrat" hän lisäsi käsiään hykertäen, "takertuipa luullakseni lintusemme verkkoon. Katsotaanpas."
Samassa kaihdinta nostettiin ja ritari laskettiin sisään.