"Olenpa iloinen, senaattori", vastasi Brettone, "että teillä on vastetta meidän uutistemme häjyydelle. Sotamiehet ääneensä nurisevat — palkat ovat maksamatta, pelkäänpä etteivät he rahatta marssi Palestrinaan."
"Tehkööt tahtonsa", vastasi Rienzi huolettomasti. "Vasta muutamia päiviä sitten he tulivat Roomaan; palkkaa he saivat ennakolta — jos he lisää tahtovat, maksakoot Colonnat ja Orsinit enemmän. Viekää pois soturinne, herra ritari, ja Jumalan haltuun!"
Brettone ällistyi — hänen tarkotuksensa oli saada Rienzi yhä enemmän ja enemmän valtoihinsa, eikä hän ollut halukas suomaan hänelle tuota voimanlisäystä mikä koituisi Palestrinan kukistumisesta. Senaattorin välinpitämättömyys lannisti ja kietoi hänet omaan verkkoonsa.
"Ei käy päinsä", sanoi Montrealen veli nolon äänettömyyden perästä; "emme saata jättää teitä näin vihollistenne hoteisin — sotamiehet vaativat palkkaansa, tosin, —"
"Ja saavat sen", sanoi Rienzi. "Minä tunnen nuot palkkasoturit — aina vaan kapina taikka raha mielessä. Nyt turvaannun roomalaisiini ja triumfoin — tai kaadun, jos Taivas sen tahtoo, heidän kanssansa. Ilmoittakaa konstaapeleillenne päätökseni."
Tuskin olivat nuot sanat sanotut kun, aivankuin sopimuksesta, palkkasoturien ylikonstaapeli ilmaantui ovelle. "Senaattori", sanoi hän törkeästi kunnioitusta tapaillen, "marssimääräyksenne sain, ryhdyin miehiäni järjestämään — mutta —"
"Tiedän mitä olit sanoa, ystäväni", keskeytti Rienzi kättään häilyttäen: "messere Brettonelta saat vastaukseni. Toiste, konstaapeli, suurempaa kunniaa Rooman senaattorille — saat mennä."
Rienzin odottamaton arvokkaisuus kuritti konstaapelin; hän vilkasi Brettoneen, joka viittasi häntä lähtemään. Hän sulki oven ja meni matkoihinsa. "Mitä tehdä?" sanoi Brettone. "Herra ritari", vastasi Rienzi vakavasti, "ymmärtäkäämme toisemme. Tahdotteko minua palvella, vai ettekö? Jos tahdotte, ette ole vertaiseni, vaan käskyläiseni — ja teidän on totteleminen, eikä määrääminen; joll'ette, velkani teille suoritetaan, ja maailmassa on kummallekin meistä kyllin tilaa."
"Olemme luvanneet teille uskollisuutta", vastasi Brettone, "ja se on teille tuleva."
"Yksi muistutus ennenkuin tuohon taasen suostun", vastasi Rienzi hyvin verkkaan. "Julkisen vihollisen varaksi minulla on miekkani — petturia varten, kuulkaa tarkoin, Roomalla on kirves: edellisessä tapauksessa olen peloton, jälkimäisessä armoton."