"Tuollaisia sanoja älköön haasteltako ystävien kesken", sanoi Brettone, vaaleten peitettyä hätääntymistään. "Ystävien! — olettehan ystäviäni, siis — kätenne! Ystäviänihän olette — ja näytätte sen! Sinä rakas Arimbaldo, kirjanoppinut, niinkuin minäkin — hengellinen sotilas. Muistatko, kuinka Rooman historiassa kerrotaan että valtiovarasto uupui rahaa sotureille? Konsuli kutsui kokoon ylimykset. 'Teidän', sanoi hän, 'joiden hallussa virat ja arvosijat ovat, tulisi ensimmäisinä maksaa heille.' Nähkäät, ystäväni, yskä ymmärrettiin, rahaa tuli — ja sotajoukko sai saatavansa. Tuo esimerkki ei ole teihin nähden hukkaantunut. Minä olen teidät tehnyt sotavoimani päälliköksi, Rooma varistanut teille kunniataan. Teidän jalomielisyytenne on alottava esimerkin, jonka roomalaiset siten saavat oppia muukalaisilta. Silmäilette minua, ystäväni! Luen teidän jalot sydämenne — ja kiitän teitä ennakolta. Teillä on arvosijat ja virat, teillä on varaakin — maksakaa palkkalaisille, maksakaa pois!"
Jos pitkäinen olisi iskenyt Brettonen jalkain juureen, hän ei olisi saattanut enemmän hämmästyä, kuin tuosta Rienzin yksinkertaisesta esityksestä. Hän loi silmänsä senaattorin kasvoihin ja näki niissä tuon hymyn, jota, rohkea vaikka hän oli, hän jo oli oppinut pelkäämään. Hän tunsi koreasti lupsahtaneensa muille kaivamaansa kuoppaan. Senaattori-tribuunin otsassa oli jotakin, joka kerto: hänelle, että kieltäytyminen oli julkisen sodan julistaminen ja hetki ei ollut siksi vielä ehtinyt.
"Te suostutte", sanoi Rienzi; "teette oikein."
Senaattori löi yhteen käsiään — vartija ilmaantui.
"Käske tänne ylikonstaapelit."
Veljekset yhä olivat mykkinä.
Konstaapelit astuivat sisään,
"Ystäväni", sanoi Rienzi, "messere Brettonella ja messere Arimbaldolla on määräykseni jakaa tuhannen floriinia sotamiehillenne. Tänä iltana lyömme leirimme Palestrinan edustalle."
Konstaapelit poistuivat nähtävästi hämmästyneinä. Rienzi katseli hetken aikaa veljeksiä, ja ivallinen hymy ilmaisi hänen voittoriemunsa. "Ettehän uhraustanne surkeile, ystäväni!"
"Emme", sanoi Brettone, "turhan se saatavaamme nostaa."