"Ja sentään veljenne piirittävät Palestrinaa!" sanoi Stefanello terävästi.
"Mutta he minun määräyksestäni kuluttavat aikansa sen muurien edustalla. Ettekö näe että juuri tässä piirityksessä, hyödyttömässä jos tahdon, Rienzi menettää ulkomaisen maineensa ja kansan suosion, mikä hänellä on Roomassa."
"Herra ritari", sanoi Luca di Savelli, "puhutte kuin mies, joka on perehtynyt aikamme syvään valtiotaitoon; ja kaikkiin meitä uhkaaviin olosuhteisin katsoen, esityksenne näyttää kerrassaan soveliaalta ja kohtuulliselta. Te, toiselta puolen sitoudutte asettamaan meidät ja toiset ylimykset Roomaan sekä toimittamaan Rienzin Leijonaportaille —"
"Ei sillä lailla, ei sillä lailla", vastasi Montreal vilkkaasti. "Minä suostun joko masentamaan ja hervaamaan hänen voimansa, niin että hänestä tulee kätyrimme, pelkkä vallan varjo — taikka, jos hänen ylpeä henkensä ei pysy aisoissaan, laskemaan hänen jälleen vapauteen Saksan erämaihin. Tahtoisin saada hänen kahlehdituksi tai maasta pois, mutta en tuhota häntä, ellei (lisäsi Montreal hetken vaitioltuaan) sallimus ehdottomasti aja meitä siihen. Valta ei saisi kysyä uhria, mutta sen vakuuttamisessa uhrit saattavat käydä tarpeellisiksi."
"Minä ymmärrän teidän perinpohjaisuutenne", sanoi Luca di Savelli, jäinen hymy huulillaan, "ja olen tyydydetty. Kun kerran olemme päässeet asemillemme ja palatsimme taasen ovat miehiä täynnä, niin suonpa senaattorille pitkää ikää. Tuon lupaatte saada aikaan?"
"Lupaan."
"Ja palkaksi vaaditte meidän suostumuksemme podestan virkaan viideksi vuotta."
"Oikein sanotte."
"Minä kerrassaan suostun ehtoihin", sanoi Savelli: "tuossa käteni. Olen kyllästynyt näihin riitaisuksiin, keskinäisiimmekin, ja minun mielestäni muukalainen hallitusmies parhaiten kykenee järjestämään olot: eritenkin jos, kuten teidän on laita, herra ritari, hänen synnyntänsä ja maineensa ovat sellaisia, että hän kykenee ymmärtämään ylimysten ja plebeijien erotuksen."
"Minä puolestani", sanoi Stefanello, "minä näen että meidän on vaan kahdesta pahasta valittava — en pidä muukalaisesta podestasta, mutta vielä vähemmän pidän plebeiji-senaattorista: — tuossa minunkin käteni, herra ritari."