"Jos tuon olisitte Orsinille sanonut, olisivatpa miekat hellinneet huotrasta", virkkoi Savelli. "Mutta olkaa huoleti, sanon minä; ensi toimemme on tuhota Rienzi, ja sitten onhan toisen vihollisen kuoleman ja toisen nousun välillä keinoja, joita Ezzelino da Romana opetti varoville miehille. Olkaa huoleti, niin ensi vuonna, jos vaan yhtä köyttä vedämme, Stefanello Colonna ja Luca di Savelli ovat Rooman senaattoreina ja nuot suuret miehet matojen ruokana!"
Heidän noin keskustellessaan Montreal, ennen levolle menoaan, katseli kammionsa avonaisesta akkunasta syksyisessä kuutamossa uinuvaa maisemaa, jossa yltympäri piirittäjien leiritulet loistivat kalvakoina ja vakavina.
"Aavat tasangot ja väljät laaksot", ajatteli soturi, "ennen pitkää saatte rauhassa levätä uuden valtikan alla, jota vastaan ei vähäpätöinen tyranni uskalla nousta. Ja te valkeat palttinaseinät, te minulle muistutatte kuinka valtakuntia voitetaan. Samoin kuin muinoin paimentolaistelteistä kohosi mahtava Babylon, jota 'ei ollut siihen asti kuin assyrialainen sen perusti niille, jotka erämaassa asuivat', niin perustetaan Europan uusista ismaeliitoista sukukunta, josta ei nyt uneksuta, ja eilinen leiri on oleva huomispäivän pääkaupunki. Vähän aavisti tosiansa paavi työntäessään minut kirkon helmasta joutavan virheen takia, minkä vihollisen hän Roomalle nosti! Kuinka juhlallinen yö! — kuinka hiljaa taivaat ja maa! — tähdetkin rauhallisina ikäänkuin odottaen alahan tapahtumia! Kuinka juhlalliselta ja hiljaiselta tuntuu oma mieleni, ja kuitenkin outo tunne sanoo minulle että lähestyn uskaltavan eloni ratkaisevaa kohtaa."
KYMMENES KIRJA.
BASALTTILEIJONA.
I Luku.
Vihamieliset tähdet varjostavat toisensa kuoleman kartanolla.
Piirityksen neljäntenä päivänä ja lyötyään takasin noitten miltei voittamattomien muurien turviin Orsinin ruhtinaan johtamat ylimysten sotavoimat, senaattori palasi telttiinsä, missä Roomasta saapuneet viestit odottivat häntä. Hän vilkasi ne hät'hätää lävitse; mutta jokainen sisälsi uutisia, jotka kauemmin olisivat viivyttäneet vaaroihin tottumattomamman miehen silmää. Yksi kertoi että Albornoz, jonka siunaus oli vahvistanut hänet senaattorin arvoon, oli erityisen suosiollisesti ottanut vastaan Orsinein ja Colonnain lähettiläät. Hän tiesi että kardinaali, jonka tuumat liittivät hänet Rooman patriiceihin, toivoi hänen kukistumistaan, mutta hän ei peljännyt Albornozta; kenties hän sisimmässä sydämessään odotti että paavin legaatti ryhtyisi johonkin julkiseen väkivaltaisuuteen, joka vieroittaisi hänet kokonaan kansasta.
Vielä sai hän tietää senkin, että hänen lyhyenä poissaolo-aikanaan Pandulfo di Guido oli kahdesti puhutellut kansaa, ei senaattorin hyväksi, vaan surkeasti valittaen Rooman kaupan lamausta sen rikkaampien ylimysten poistumisen seurauksena.
"Sen takia hän siis on luopunut minusta", sanoi Rienzi itsekseen.
"Pitäköön varansa!"