Sitä seuraavat tiedot koskivat häneen syvästi. Walter de Montreal oli julkisesti saapunut Roomaan. Tuo tunnoton rosvo, jonka ryöstösaalista kaikki Europan pankit olivat väärällään — jonka Komppania oli kuninkaan armeija — jonka äärettömän, perus-aatteettoman kunnianhimon hän hyvästi tunsi — jonka veljet olivat hänen leirissään petoksesta jo enemmän kuin epäiltyinä: — Walter de Montreal oli Roomassa!
Senaattori joutui aivan suunniltaan tuosta uudesta vaarasta; sitten hän virkkoi hampaitaan kiristellen:
"Olet leijonan luolassa, tiikeri!" Hetken perästä hän jatkoi: "Yksi harha-askel, Walter de Montreal, eikä Suuren Komppanian luustoiset kourat sua tempaa helvetistä! Mutta mitä minä voin tehdä! Palatako Roomaan — Montrealen tuumat eivät ole ilmi — ei mitään syytöstä häntä vastassa! Minkä verukkeen nojalla minä saatan luopua piirityksestä? Palestrinan jättäminen on ylimysten voittoriemu — Adrianin hylkääminen, asiani alennus. Joka hetki, jonka olen poissa Roomasta, hautoo petosta ja vaaraa. Pandulfo, Albornoz, Montreal — kaikki työskentelevät vastaani. Nyt tarkka ja luotettava urkkija liikkeelle — aivan niin, tulipa mieleeni — Villani! Hei, Angelo Villani!"
Nuori kamaripalvelija ilmaantui.
"Luulenpa", sanoi Rienzi, "usein kuulleeni että olet orpo?"
"Olen, herrani: vanha augustinolainen nunna, joka hoiti lapsuuttani, kertoi minulle monet kerrat että vanhempani ovat kuolleet. Molemmat he olivat jalosukuisia, herrani; mutta minä olen häpeän lapsi. Ja minä usein puhun ja aina ajattelen sitä, muistuttaakseni Angelo Villanille, että hänen on voittaminen nimi itse."
"Nuori mies, palvele minua niinkuin olet palvellut, niin, jos elän, sinun ei tarvitse kutsua itseäsi orvoksi. Kuule minua! Tarvitsen ystävän — Rooman senaattori tarvitsee ystävän — vain yhden ystävän — armias Jumala! vain yhden ainoan!"
Angelo lankesi polvelleen ja suuteli herransa viittaa.
"Sanokaa palvelijan. Olen liian halpa Rienzin ystäväksi."
"Liian halpa! — Jumalan edessä ei mikään ole halpa, ellei katala sielu ylhäisten arvonimien alla. Minulle, poikani, on olemassa vaan yksi aateluus ja Luonto kirjoittaa sen valtakirjan. Niin, kuulethan joka päivä noitten provencelaisten veljestä Walter de Montrealesta — suurten rosvojen suuresta päälliköstä."