"Mitä! Soturille joka on Orsinia palvellut!"
"Se on totta. No, otamme Tommaso Pilangierin."
"Kelpo mies; mutta eikö hän ole Pandulfo di Guidon sukulainen?"
"Onko niin laita? Se seikka on huomioon otettava. Onko sinulla joku ystävä tiedossa?" sanoi senaattori hymyillen. "Utelemisesi mielestäni siihen viittaa."
"Herrani" vastasi Villani punastuen, "olen kenties liian nuori; mutta tuo toimi kysyy uskollisuutta enemmän kuin vuosia. Tunnustanko? Taipumukseni on pikemmin palvella teitä miekallani kuin kynälläni."
"Haluatko todentotta ryhtyä tuohon toimeen? Se on vähempiarvoinen eikä yhtä tuottava kuin nykyinen virkasi, ja olethan liian nuori johtamaan noita itsepintaisia olentoja."
"Senaattori, veinpä hurjempiakin poikia Viterbossa hyökkäykseen. Mutta olkoon niinkuin teidän etevämpi viisautenne parhaaksi katsoo. Mitä tehnettekin, pyydän teitä olemaan varuillanne. Jos petturin valitsette Capitolin vartioston päälliköksi, — minä vapisen tuota ajatellessani!"
"Kautta uskoni, kalpenetpa jo, rakas poikani; ystävyytesi on suloinen pisara karvaassa juomassa. Kenen saattaisin valita paremmin kuin sinun? Sinä saat tuon paikan, ainakin Bellinin sairauden ajaksi. Tahdon tänään antaa määräykseni. Se toimi vähemmän rasittaakin nuorta mieltäsi, kuin se, jota nyt hoidat. Olet liiaksi uuttera asiamme hyväksi."
"Senaattori, siihen vastaan vaan tapani mukaan — minulla on suuri työ tehtävänä!"
VII Luku.