Verotus.
Nuot pelottavat salaliitot tukahutettuaan, ylimykset miltei masennettuaan, ja liitettyään kolme neljättä osaa paavillista aluetta takasin Roomaan, Rienzi synnyinkaupunkinsa vapauden suojaamiseksi arveli olevan sopivan ajan ryhtyä toteuttamaan mielituumaansa: nostaa ja järjestään kuhunkin kaupunginosaan roomalainen legioona. Hän toivoi täten omista kaupunkilaisista saavansa kokoon kaiken sotavoiman, minkä Rooma omien laitostensa puolustukseksi tarvitsisi.
Mutta niin kehnot olivat aseet, joilla tuo suuri mies oli tuomittu jaloja aatteitansa toteuttamaan, ettei löytynyt ainoatakaan roomalaista, joka olisi omaa maatansa palvellut vaatimatta ainakin samaa palkkaa kuin maksettiin vieraille palkkalaisille. Röyhkeydessään, joka on niin ominaista suvulle, joka kerran oli suuri, kukin roomalainen sanoi, "Enköhän minä ole saksalaista parempi? — Maksakaa minulle sen mukaan."
Senaattori tukahutti inhonsa — hän kerrankin oli tullut tuntemaan että Catojen aika oli mennyttä. Uskaltavasta innottelijasta kokemus oli tehnyt käytännöllisen valtiomiehen. Rooma tarvitsi legiooneja — ne muodostettiin — uljaat nähdä, varustuksiltaan virheettömät. Mitenkä saada ne maksoon? Oli vaan yksi keino pitää Rooma pystyssä — Roomaa täytyi verottaa. Verotettiin viini ja suola.
Julistus oli seuraava:
"Roomalaiset! Senaattorinne arvoon kohottuani, kaikki ajatukseni ovat tarkottaneet teidän vapauttanne ja menestystänne; jo ovat kavaltajat tuhotut kaupungin sisältä, lippumme voitollisina ulkopuolella, todistaen että Jumaluus suosii miehiä, jotka pyrkivät vapautta lakiin yhdistämään. Näyttäkäämme esimerkki Italialle ja maailmalle! Osottakaamme että roomalaisen miekka pystyy suojelemaan roomalaisen forumin. Kaupungin jokaiseen Rioneen on järjestetty kauppiaista ja käsityöläisistä koottu porvarilegiona; he väittävät etteivät voi palkkiotta jättää ammattiansa. Senaattorinne kutsuu teitä auttamaan vapaatahtoisesi omassa puolustuksessanne. Hän on antanut teille vapauden, hän on rauhan teille palauttanut; sortajanne ovat ympäri maan hajotetut. Hän pyytää teitä säilyttämään aarteet, jotka saitte. Ollaksenne vapaat, teidän on jotakin uhraaminen; vapauden eteen, mikä uhraus on liika suuri? Kannatukseenne luottaen minä vihdoin, ensi kerran, käytän virkani myöntämää oikeutta — ja Rooman pelastukseksi minä verotan roomalaisia!"
Sitten seurasi veroilmoitus.
Julistus naulattiin yleisiin paikkoihin. Erään plakaatin eteen kokoontui väkeä. Sen eleet olivat tuliset ja hillitsemättömät — silmät välähtelivät — se keskusteli hiljaa, mutta kiivaasti.
"Uskaltaa siis verottaa meitä! Eiväthän ylimykset eikä paavikaan olisi tuota enempää voineet tehdä!"
"Hävetköön! hävetköön!" huudahti muuan kuihtunut nainen, "meitä, jotka olimme hänen ystäviään! Mistä saavat pienokaisemme leipää?"