"Olisi siepannut paavin rahat!" virkkoi eräs kunnon viininmyyjä.
"Voi, voi! Pandulfo di Guido olisi omilla varoillaan elättänyt sotajoukon. Hän oli rikas mies. Mikä hävyttömyys kapakan pojassa!"
"Emme ole roomalaisia, jos tuota kärsimme!" sanoi eräs Palestrinasta karannut.
"Kansalaiset!" ärähti karkeasti eräs pitkä mies, joka siihen saakka oli kirjurilla luetuttanut itselleen verojulistuksen erityiskohtia, ja jonka raskas aju lopuksi älysi että viini oli kallistuva — "kansalaiset, me tarvitsemme uuden vallankumouksen. Tämä totta vieköön on kiitollisuutta! Mitä me olemme kostuneet tuon miehen palauttamisesta? Ainako meitä maahan paiskotaan? Maksamaan — maksamaan — maksamaan! Siihenkö vaan kelpaamme?"
"Kuulkaa Cecco del Vecchiota!"
"Ei, ei; ei nyt", murisi seppä. "Käsityöläisillä on tänä ehtoona erityinen kokous. Nähdäänpäs — nähdäänpäs!"
Nuori, viittaan kääriytynyt mies, jota kukaan ei ollut huomannut, kosketti seppää.
"Kuka hyvänsä ryntää Capitoliin ylihuomenna päivänkoiton aikaan", hän kuiskasi, "ei tapaa siellä vartijoita!"
Hän oli tiessään ennenkuin seppä ehti katsoa taaksensa.
* * * * *