Hieno hymy irroitti Irenen huulet, ja Adrian kuuli sydämensä lyönnin, kun hän tuota maahan luotua katsetta piti suotuisena enteenä.
Vastahakoisesti ja verkalleen hän kääntyi ovea kohden sekä kutsui palvelijoitaan. "Mutta", sanoi hän, heidän seisoessaan korkeassa porraskäytävässä, "sanot, armas neiti, että veljesi nimi ei ole minulle tuntematon. Taivas suokoon että hän olisi Colonnan ystävä."
"Hänen ylpeytensä", vastasi Irene kartellen, "Cola di Rienzin ylpeys on olla Rooman ystävien ystävä."
"Pyhä Neitsyt taivahinen! — onko veljesi tuo erinomainen mies?" huudahti Adrian, joka tuon kuullessaan näki salvan ilmaantuneen intohimonsa eteen. "Voi! Colonnassa, ylimyksessä hän ei näe mitään hyvää, ei silloinkaan kun sinun onnellinen pelastajasi, armas neiti, etsii hänen nuoruuden ystävyyttään!"
"Olette suuresti kohtuuton hänelle, herrani", vastasi Irene lämpimästi; "hän ennen kaikkia on mies, joka ihailee jalomielistä urhollisuutta, vaikkapa se ilmaantuisikin vaan Rooman alhaisimman naisen puolustuksessa — kuinka paljoa enemmän sitten, kun sitä osotetaan hänen sisarensa suojelemisessa."
"Ajat todellakin ovat surettavat", vastasi Adrian aatoksissaan, heidän nyt ollessaan aukealla kadulla, "kun miehet, jotka yhtä paljon murehtivat maansa surkeutta, epäluuloisina katselevat toisiansa: kun patriiceihin kuulumista pidetään kansan vainolaisiin kuulumisena, kun kansan ystävän nimellistä pidetään patriicein vihollisena; mutta tulkoon mitä tahansa, voi! salli minun toivoa, ihana neiti, etteivät mitkään epäilykset, mitkään eripuraisuudet karkoita sinun rinnastasi ainoata hellää muistoa minusta!"
"Voi! vähän, vähän tunnette minua", alkoi Irene ja lopetti äkkiä.
"Puhu! puhu jälleen! — mitkä säveleet tuo kateellinen vaikeneminen riisti sielultani! Et tahdo siis unohtaa minua? Ja", jatkoi Adrian, "me kohtaamme vielä toisemme? Me olemme Rienzin taloon menossa; huomenna käyn entisen toverini luona — huomenna saan nähdä sinut. Niinhän on oleva?"
Irenen äänettömyys oli hänen vastauksensa.
"Ja mainittuasi minulle veljesi nimen, tee se suloiseksi korvalleni lisäämällä omasikin."