"Ha, ha, ha!" vastasi Rienzi, nauraen katkerasti, "sanoinhan että on suotta pyytää lakia ja oikeutta ylhäisiltä! Saatatteko moittia minua, jos etsin sitä muualta?" Sitten muuttaen äkkiä äänensä hän lisäsi juhlallisen vakavana — "valveilla oleva näkee pettäviä ja turhia näkyjä, mutta uni on usein mahtava ennustaja. Unessa taivas on salaperäisessä yhteydessä luomiensa kanssa, sekä johdattaa ja tukee välikappaleitaan sillä polulla, johon sen kaitselmus on ne ohjannut."
Adrian ei vastannut mitään. Tämä ei ollut ensi kerta, kun hän huomasi että Rienzin mahtavaan henkeen liittyi syvä, salaperäinen taika usko. Ja tämä seikka sai vielä enemmän nuoren ylimyksen, joka, vaikka hän olikin hurskas, ei paljoa pitänyt lukua aikansa tavattomasta herkkäuskoisuudesta, epäilemään tuon haaveksijan tuumien menestystä. Tässä hän suuresti erehtyi, vaikka hänen erehdyksensä olikin maallisen viisaan. Sillä ei mikään niin innostuta ihmisen rohkeutta, kuin hurskas usko siihen, että se on jumalallisen viisauden välikappale. Kosto ja isänmaanrakkaus yhtyneinä yhteen, nerokkaasen ja kunnianhimoiseen mieheen — siinä se Arkimeeden vipu, joka uskonvimmasta ottaa maailman ulkopuolelta sen kiinteän pisteen, josta se panee maailman liikkeelle. Järkimies saattaa hallita valtakuntaa, mutta vaan innostunut voi sen uudesta synnyttää — tahi kukistaa.
IX Luku.
"Kun kansa näki taulun, niin jokainen ihmetteli."
Kauppatorille, aivan Capitolin edustalle, oli kokoontunut suuri väkijoukko. Jokainen koetti päästä toisensa edelle ja tavoitella erästä paikkaa, jonka ympärillä taajimmin tunkeiltiin.
"Corpo di Dio!" sanoi eräs tavattoman suurirunkoinen mies, tunkien eteenpäin aimo laivan lailla, joka halkaisee ärjyvät aallot oikealle ja vasemmalle, keulastansa, "tämäpä kuumaa työtä; mutta mitä Pyhän Äidin nimessä te noin tunkeilette? Ettekö näe, herra Ribald, että oikea käsivarteni on estetty, kääritty ja kapaloittu, niin että olen saamaton kuin rintalapsi, ja sentään puskette minua kuin vanhaa seinää."
"Voi Cecco del Vecchio; — hyvä mies, me teemme tietä sinulle — olet liian pikkunen ja heikko väkijoukossa mihinkään pääsemään. Tule minun turviini!" sanoi muuan neljän jalan pituinen kääpiö, katsellen ylös jättiläiseen.
"Todella", sanoi pelottava seppä silmäillen ympärillään olevaa rahvasta, joka ääneensä nauroi kääpiön tarjoumusta, "me kaikki tarvitsemme turvaa, suuret ja pienet. Mitä te nauratte apinat? — te ette kumminkaan ymmärrä vertauksia."
"Ja sentään olemme tulleet vertausta katsomaan", sanoi joku joukosta hymyillen.
"Hyvää päivää, signor Baroncelli", vastasi Cecco del Vecchio, "te olette kunnon mies ja rakastatte kansaa; tekee sydämelle hyvää nähdä teitä. Mistä kaikki tämä melu?"