"Minusta näytti", sanoi Lucia, "herra Giovanni Orsini peräti pikiintyneen neitiini."
"Hän, tuo karhu!"
"Olkoon karhu, mutta sillä on kallisarvoinen talja. Hänen rikkautensa ovat äärettömät."
"Eikä tuo hullu ymmärrä käyttää niitä."
"Eikö hän ollut nuori herra Adrian, jonka kanssa juttelitte pylväitten luona, jossa musiikki soitteli?"
"Kenties, — olen unohtanut."
"Olen kuullut ettei moni neiti unohda jalon Adrian di Castellon armasteluja."
"Siellä oli vaan yksi mies, jonka seura ansaitsee muistamista", vastasi
Nina huolimatta viekkaan palvelustytön viittauksista.
"No kuka hän oli?" kysyi Lucia.
"Vanha avignolainen oppinut!"