"Signor suonee anteeksi erehdykseni", vastasi Montreal.
"Mutta en ritari Walterin välinpitämättömyyttä", sanoi Adrian, "joka itse ei ole ottanut asiasta selvää. Kiitollisuuteni hänelle, jalo sukulaiseni, on suurempi kuin tiedättekään, ja hän on luvannut käydä minua tervehtimässä, jotta saisin sitä hänelle osottaa."
"Vakuutan signor", vastasi Montreal, — "etten ole kutsuja unhottanut, mutta niin tärkeät ovat toimeni olleet Roomassa, että olen ollut pakotettu hillitsemään kiihkoni tehdä teidän likeisempää tuttavuuttanne."
"Vai tunnette toisenne ennestään?" sanoi Tapani. "Kuinkasta?"
"Siinä jutussa on mamselli mukana, herrani", vastasi Montreal. "Suokaa anteeksi vaitioloni."
"Ai, Adrian, Adrian! milloin opit minun kohtuuteni!" sanoi Tapani juhlallisena sivellen harmaata partaansa. "Minkä esimerkin minä annan sinulle! Mutta loppukoon tämä pakinamme — palatkaamme äskeiseen puheenaineesemme. Tietänet, Adrian, että minä vieraani urheasta joukosta saan nuot alhaalla olevat reimat herrasmiehet, jotka tekevät Rooman niin rauhalliseksi, vaikka minun kurjan asuntoni hieman melskeiseksi. Hän on tullut tarjoamaan lisää apua, jos tarvitaan, ja kuvaelemaan minulle Pohjois-Italian oloja. Jatkakaa, minä pyydän, herra ritari, minä en sukulaiseltani mitään salaa."
"Te näette", sanoi Montreal, kiinnittäen läpitunkevat silmänsä Adrianiin, "te epäilemättä näette, hyvä herra, että Italia tähän aikaan on huomiota herättävässä tilassa. Kaksi vastakkaista mahtia riitelee keskenänsä, toinen koettaa masentaa toisensa. Toinen mahti on levottoman ja melskeisen kansan — mahti, jota kutsutaan vapaudeksi: toinen on ylimysten ja ruhtinaitten — mahti, jota osavammin kutsutaan järjestykseksi. Näiden kahden puolueen kesken ovat Italian kaupungit jaettuina. Florensissa, Genuassa ja Piisassa esimerkiksi, on saatu toimeen vapaa valta — tasavalta, Jumala nähköön, jota riettaampaa, onnettomampaa hallitusmuotoa ei hevin saata olettaa."
"Tuo on aivan totta", lausui Tapani, "serkuistani ensimmäinen karkotettiin Genuasta."
"Suuret perheet", jatkoi Montreal, "sanalla sanoen lakkaamatta kiistelevät; yhtämittaista vainoa, omaisuuden takavarikkoon ottamista ja maanpakoon ajelemista: tänään Guelfit julistavat hengiltä Ghibellinit — huomenna Ghibellinit karkottavat Guelfit. Jos tämä on vapautta, niin se on voimakkaan vapautta heikkoa vastaan. Toisissa kaupungeissa, niinkuin Milanossa, Veronassa ja Bolognassa, kansa on yhden ainoan miehen ohjattavana — joka itse kutsuu itseänsä ruhtinaaksi, mutta jota hänen vihollisensa kutsuvat tyranniksi. Kun hänellä on enemmän voimaa, kuin muilla kaupunkilaisilla, hän hallitsee pontevasti; kun hän yhäti vaatii enemmän järjeltään ja tarmoltaan, kuin muut kaupunkilaiset, hän hallitsee viisaasti. Nämät kaksi hallitusmuotoa ovat toinen toisensa vastassa, milloin hyvänsä toisen kansa nousee ruhtinastaan vastaan, silloin toisenkin kansa — se on vapaavallat — lähettää aseita ja rahaa sen avuksi."
"Kuulet, Adrian, kuinka jumalattomia nuot jälkimäiset ovat", virkkoi
Tapani.