"Ettekö te yhdy meidän innostukseemme? älkää pilatko mainettanne."
"Älkäämme taas kiistelkö; mutta minun mielestäni, totta vieköön, pieni trubaduurin pätkä en arvokkaampi kuin kaikki mitä Petrarca on eläissään kirjoittanut. Hän on vaan lainaellut ritarirunoudestamme ja sitä vaatetellut, herra nähköön."
"Hyvä", sanoi Adrian iloisesti, "joka rivistä teidän trubaduurilaulujanne, saatte kuulla minulta toisen. Saatte anteeksi kohtuuttomuutenne, mitä Petrarcaan tulee, jos olette trubaduureille kohtuullinen."
"Kohtuullinen!" huusi Montreal todellisesti innostuneena: "minä olen trubaduurien maasta, niin, heidän vertansa. Mutta käymme liian välinpitämättömiksi teidän jalosta sukulaisestanne, ja minun on jo aika jättää teidät hyvästi tällä kertaa. Herrani Colonna, rauha teille: hyvästi, herra Adrian, — veljeni ritariudessa — muistakaa tarjouksenne."
Vapaasti ja miellyttävän huolettomana jätti P. Johanneksen ritari hyvästi. Vanha ylimys teki äänettömän anteeksipyynnön merkin Adrianille ja seurasi Montrealia viereiseen huoneesen.
"Herra ritari", sanoi hän, suljettuaan oven ja vetäen Montrealia akkunan komeroa kohti, — "sallikaa minun sanoa teille sana kahdenkesken. Älkää luulko etten pidä arvossa tarjoustanne, mutta noihin nuoriin miehiin nähden on oltava varovainen; tuo liitto on suuremmoinen — ylevä — mieluinen sydämelleni, mutta se tarvitsee aikaa ja varovaisuutta. Minulla on huonekunnassani voitettavana monta samallaista turhantarkkaa kuin tuo tuittupää; tuo tie on houkutteleva, mutta se on perinpohjaisesti tutkittava. Te ymmärrätte?"
Kulmiansa rypistäen Montreal iski terävän silmäyksen Tapaniin ja vastasi:
"Ystävyyteni teille teki tuon tarjouksen. Liitto on tuleva toimeen ilman Colonnaa — varokaa aikaa, jolloin Colonna ei tule toimeen ilman liittoa. Herrani, katsokaa tarkoin ympärillenne; Roomassa on enemmän vapautettuja, kuin luulette — vieläpä rohkeita, toimiviakin. Varokaa Rienziä! Hyvästi, pian tapaamme toisemme."
Tämän sanottuaan Montreal lähti, ja kulkiessaan huolettomin askelin läpi meluisan etuhuoneen, hän jupisi itsekseen:
"Täällä en onnistu! — Noilla ylimyslurjuksilla ei ole rohkeutta tulla suuriksi, eikä viisautta pysyä rehellisinä. Kukistukoot! — Löytänen kansasta seikkailijan, itseni kaltaisen, joka vastaa heitä kaikkia."