Heti kun Tapani oli palannut Adrianin luokse, hän kiihkeästi syleili turvattiansa, joka oli valmistellut ylpeyttään saamaan ankaran nuhteen ajattelemattomuudestaan.
"Jalosti näytelty, — oivallisesti, oivallisesti!" huusi ylimys, "todellisen valtiomiehen taidon olet saavuttanut keisarin hovissa. Sen tiesinkin — sen aina olen sanonut. Sinä huomasit kiipelini, mihin olin joutunut hämmästyksissäni tuon raakalaisen hulluista tuumista. Pelkäsin kieltäytyä — vielä enemmän suostua. Sinä selvitit minut täydellisellä taidollasi, tuo kiivastus — niin luonnollinen sinun ijälläsi — oli mainio temppu; se peräytti hyökkäyksen, antoi minulle aikaa vetää henkeäni ja miettiä kuinka menettelisin tuon julmurin kanssa. Mutta sinä tiedät että emme saa loukata häntä: kaikki väkeni luopuisi minusta, tai myisi minut Orsinille, tai katkaisisi kurkkuni, jos hän vain nostaisi sormensa. Oi, tuo oli mainiosti tehty, Adrian — mainiosti!"
"Kiitos taivaan!" sanoi Adrian tointuen hämmästyksistään, "ette aio suostua tuohon pimeään esitykseen?"
"Aioko! en tosiaankaan!" sanoi Tapani, heittäytyen jälleen tuolilleen. "Etkö tiedä minun ikääni, poika? Olen kohta yhdeksänkymmenen vanha ja olisin todella hullu jos antautuisin sellaisen levottomuuden ja sekamelskan pyörteesen. Minun tulee säilyttää se, mitä minulla on, eikä saattaa sitä vaaranalaiseksi tavottelemalla enempää. Eikö paavi rakasta minua? Antautuisinko hänen kirouksensa vaaralle alttiiksi? Enkö ole ylimyksistä mahtavin? Olisinko enempi, jos olisin kuningas? Puhella minun ikäiselleni miehelle tuollaisia loruja! — se mies on heikkopäinen. Muuten", jatkoi vanhus alentaen ääntänsä ja katsellen arasti ympärilleen, "jos olisin kuningas, niin poikani saattaisivat myrkyttää minut päästäksensä perimään. Ne ovat kelpo poikia Adrian, kerrassaan. Mutta sellainen kiusaus! — siihen en heitä johdattaisi; näissä harmaissa hapsissa on kokemusta! Tyrannit eivät kuole luonnollista kuolemaa, eivät ikinä! Rutto tuohon ritariin, sen sanon; hän sai minun jo kylmää hikeä huokumaan."
Adrian tarkasteli tuon vanhuksen kasvoja, jota itsekkäisyys pidätti rikoksesta. Hän kuulteli hänen loppusanojansa, jotka olivat täynnänsä tuon ajan synkkää totuutta; ja kun Rienzin ylevä ja puhdas kunnianhimo vastakohtana välähti hänen mieleensä, hän tunsi ettei hän voinut moittia sen tulta eikä ihmetellä sen äärettömyyttä.
"Ja sitten", jatkoi ylimys puhuen vakavammin saavutettuaan mielenmalttinsa, "tuo mies varottaessaan minua paljasti minulle täydellisesti kaiken tietämättömyytensä valtion tilasta. Mitä arvelet? hän en oleskellut roskaväen parissa ja pitää sen valjua henkäystä voimana: niin, hän luulee sanat sotamiehiksi ja käski minun — minun, Tapani Colonnan — pitämään varani — kenestä, tiedätkös? Et, et milloinkaan arvaa! — tuosta irvihampaasta, Rienzistä! entisestä pilkkakirveestäni! Ha, ha, ha!" ja vanhus nauroi niin että kyyneleet vierivät pitkin poskia.
"Monet ylimyksistämme pelkäävät sittenkin tuota samaista Rienziä", sanoi Adrian vakavasti.
"Pelätkööt, pelätkööt! — niillä ei ole meidän kokemustamme — meidän maailman tietoamme, Adrian. Vaiti, poikaseni, — koska ovat kauniit sanat ennen kukistaneet linnoja ja voittaneet sotajoukkoja? Rienzi minun puolestani räysätköön vanhasta Roomasta roskaväelle, se antaa sille jotakin ajateltavaa ja rähistävää, ja kaikki sen kiukku haihtuu sanoihin; se polttelisi taloja, ellei se saisi puheita kuulla. Mutta tästä kerran puhuessamme, minun on myöntäminen, että tuo kirjatoukka on paisunut hävyttömäksi uuden viran saatuaan: tässä on — minä sain tällaisen paperin tänään ennen vuoteelta päästyäni. Olen kuullut että kaikki ylimykset ovat saaneet samaa röyhkeyttä kokea. Lueppas se", ja Colonna pisti paperikäärön sukulaisensa käteen.
"Minä sain samallaisen", sanoi Adrian, vilkaisten siihen. "Se on Rienzin kehotus saapumaan Lateranin P. Johanneksen kirkkoon, kuulemaan erään vastikään löydetyn levyn selvittämistä. Hän sanoo sen mitä lähemmin koskevan Rooman menestystä ja nykyistä tilaa."
"Tuo huvittanee suuresti oppineita ja kirjamiehiä. Suo anteeksi, sukulaiseni, että unhotin sinun mieltymyksesi tuollaisiin; poikani Gianni on sinun kaltaisesi. Hyvä, hyvä! Tuo on varsin viatonta! Lähde pois kuulemaan — se mies puhuu hyvästi."