"Eteenpäin, lurjukset!" huusi Orsini miehilleen. "Kuinka sallitte moisen häväistyksen?" Ja asettuen miestensä etupäähän, hän olisi koettanut tunkeutua kilpailijansa joukon keskitse, ellei eräs paavin liveriin puettu mittava vartija olisi laskenut sauvaansa hänen eteensä.
"Anteeksi, herrani! meillä on vikaarin nimenomainen käsky hillitä eri joukkoja tappelusta."
"Lurjus, tuletko minua puhuttelemaan?" sanoi kopea Orsini, sivaltaen sauvan miekallaan kahtia.
"Vikaarin nimessä minä käsken teitä peräytymään!" sanoi itsepintainen vartija, asettuen kookkaine vartaloineen aivan ylimyksen tielle.
"Hän on Cecco del Vecchio!" huusivat ne rahvaasta, jotka olivat kylläksi lähellä, nähdäkseen häiriön ja sen syyn.
"Niin", sanoi joku, "kunnon vikaari on pistänyt monta uljainta poikaa paavin liveriin, saadakseen paremmin rauhan säilymään. Ei olisi saattanut Ceccoa parempaa löytää."
"Mutta hän ei saa kaatua!" huusi toinen, kun Orsini mulkoillen seppää heilahutti miekkansa taapäin, syöstäksensä sen hänen rintaansa.
"Häpeä — häpeä! Sallitaanko paavin noin tulla solvaistuksi, omassa kaupungissaan?" huusivat useat äänet. "Maahan häväisijät — maahan!" Ja ikäänkuin ennakolta tehdystä suostumuksesta koko rahvaan joukko täytti kujan ja hyökkäsi tulvan lailla Orsinin sekä hänen ponnistelevan ja huonosti järjestetyn joukkonsa kimppuun. Orsini itse heitettiin väkivaltaisesti maahan, ja joutui satojen jalkain tallattavaksi; hänen miehensä, hätääntyneinä ja survien yhtäpaljon toisiansa kuin rahvasta, hajautuivat ja syöstiin kumoon; ja kun sepän johtamien vartijain suurista ponnistuksista järjestys saatiin palautetuksi ja käytävä jälleen auki, niin Orsini, raivosta ja nöyryytyksestä melkein menehtyneenä ja saamistaan kolahduksista pahoin ruhjottuna, tuskin olisi päässyt maasta nousemaan. Paavin upseerit nostivat hänet ylös, ja päästyään jaloilleen hän hurjin silmäyksin etsiskeli miekkaansa, joka oli kirvonnut hänen kädestään ja potkaistu väkijoukkoon, ja kun hän ei sitä tavannut, hän hampaitansa purren sanoi Cecco del Vecchiolle — "tästä häpeästä saat päälläsi vastata, mies, tahi Jumala minut hyljätköön!" Sitten hän lähti kulkemaan pitkin käytävää, läsnä olevien puoleksi tukahutettujen, ilkkuvien huudahdusten seuratessa hänen kulkuansa.
"Tehkää tietä", huusi seppä, "Martino di Portolle, ja tietäköön kaikki kansa, että hän on uhannut henkeäni sentähden, että olen täyttänyt velvollisuuteni, totellen paavin vikaaria!"
"Uskaltakoon!" kiljuivat tuhannet äänet, "kansa on omansa puolella."