"Katsokaa kansaa tuolla, kuinka se murisee ja mulkoilee — kuinka sen silmät välähtelevät — millaisia katseita se meihin luo!" sanoi Luca di Savelli verivihollisellensa Castruccio Malatestalle; sama vaara sovitti vuosikausien vihollisuudet, mutta vaan silmänräpäykseksi. "Diavolo!" kuiskasi Raselli (Ninan isä) eräälle yhtä köyhälle ylimykselle, "mutta tuo kirjuri puhuu totta. Vahinko, ettei hän ole jalompaa sukua."
"Tarkat aivut pilalla", sanoi muuan florensilainen kauppias. "Tuosta miehestä saattaisi jotakin tulla, jos hän olisi tarpeeksi varoissaan."
Adrian ja Montreal olivat vaiti; edellinen näytti vaipuneen ajatuksiin, jälkimäinen tarkasteli vaikutusta, jonka puhe oli tehnyt eri kuulijoihin.
"Hiljaa!" huusivat virkamiehet. "Hiljaa, herra vikaari puhuu."
Kaikkien silmät kääntyivät Raimondiin, joka papillisen arvokkaana nousi seisoalleen ja puhui kokoontuneille:
"Vaikk'en minä, Rooman ylimykset ja porvarit, hellästi rakastetut sanankuulijani ja lapsukaiseni, enempää kuin tekään ennakolta tuntenut vastikään kuulemanne puheen sisältöä — ja vaikk'en tunnekaan täydellistä tyytyväisyyttä tuon innokkaan kehotuksen esittämistapaan, enkä, saatan sen sanoa, koko sen aineesenkaan — niin en sittenkään (pannen suuren painon tuolle viimeiselle sanalle) voi päästää teitä eroamaan, liittämättä pyhän isämme palvelijan anomuksiin myöskin hänen pyhyytensä hengellisen edustajan rukouksia. Totta on, riemujuhla lähestyy! Riemujuhla lähestyy — ja tiemme ovat aina Rooman porteille saakka täynnä vertajanoovia, jumalattomia rosvoja! Kuka pyhiinvaeltaja uskaltaa poikki Apenniinien saapua rukoilemaan P. Pietarin alttareille? Riemujuhla lähestyy, mikä häpeä on oleva Roomalle, jos nämä pyhäköt jäävät toivioretkiläisistä tyhjiksi — jos arkamieliset jäävät tulematta, jos rohkeat sortuvat matkan vaarojen uhriksi. Minä pyydän siis teitä kaikkia, porvareja samoinkuin ylimyksiä — minä pyydän teitä kaikkia jättämään nuot onnettomat riitanne, jotka niin kauan ovat kuluttaneet pyhän kaupunkimme voimia, ja yhtyneinä toisiinne ystävyyden ja veljeyden siteillä, muodostamaan pyhä liitto teitten häiritsijöitä vastaan. Näen joukossanne, hyvät herrat, monta valtion tukea ja turvaa, mutta voi, minä murhein ja mielikarvauksin ajattelen teidän keskinäistä, aiheetonta ja joutavaa vihaanne; se on kaupunkimme häväistys, eikä se tuota kunniaa, sallikaa minun sanoa se, Kristuksen uskonnolle, eikä kirkon puoltajien arvollenne."
Alempien aatelisten joukosta — tuomarien ja tiedemiesten penkeiltä — taajasta kansan joukosta — kuului korkeita hyväksymisen ääniä. Korkeat ylimykset katselivat ylpeästi, mutta ylönkatseetta piispaa kasvoihin ja pysyivät jyrkästi vaiti.
"Minä pyydän teitä", jatkoi piispa, "tässä pyhässä paikassa luopumaan noista hyödyttömistä riitaisuuksistanne, jotka jo ovat maksaneet kylläksi asti verta ja omaisuutta; ja jättäkäämme nämät seinät, tehtyämme yhteinen päätös, näyttää rohkeuttamme ja osottaa urhollisuuttamme vaan yhteistä vihollistamme vastustaen — noita rosvoja, jotka hävittävät peltojamme ja tekevät tiemme rauhattomiksi — noita vihollisia, sekä kansan jota meidän pitäisi suojeleman, että Jumalan, jota meidän pitäisi palveleman!"
Piispa istui paikalleen; ylimykset katselivat toinen toistansa raitaan sanomatta, kansasta alkoi kuulua äänekästä supatusta, kun hetkisen perästä Adrian di Castello nousi pystyyn.
"Antakaa minulle anteeksi, hyvät herrat ja te kunnianarvoinen isä, että minä vuosiltani kokematon sekä vähäpätöinen ja halpa-arvoinen teidän joukossanne, ensimmäisenä ilmotan suostuvani vast'ikään kuulemaamme ehdotukseen. Mielelläni sovin minä kaikki vanhat vihamielisyyden syyt kenen vertaiseni kanssa tahansa Onneksi on pitkällinen poissaoloni Roomasta muistostani haihduttanut varhaimman nuoruuteni riidat ja verileikit ja tässä jalossa seurassa minä näen ainoastaan yhden miehen (katsahtaen Martino di Portoon, joka kiukkuisena loi silmänsä maahan) jota vastaan olen pitänyt velvollisuutenani paljastaa miekkani; pantti, jonka kerran viskasin tuolle ylimykselle, on ilokseni vielä lunastamatta Minä peräytän sen. Tästälähin ovat ainoat viholliseni Rooman viholliset!"