"Maani miehet ja porvarit! — Tämän uuden peruslain olette hyväksyneet — se on paikallaan. Mutta mitä on kelpo la'eista, ellei meillä ole kelpo miehiä niitä käytäntöön panemassa? Kuka kykenee lakia käytäntöön panemaan yhtä hyvin kuin sen esittäjä? Jos te käskette minua selittämään, kuinka kelvollinen kilpi on tehtävä, ja minun selitykseni miellyttää teitä, teetättekö sen minulla vai jollakulla toisella sepällä? Jos teetätte jollakin toisella, hän kyllä saattaa tehdä hyvän kilven, mutta siitä ei tule sama, jonka minä olisin tehnyt, ja jonka selitys kelpasi teille. Cola di Rienzi on esittänyt lakiteoksen, joka on oleva kilpemme. Kuka saattaisi paremmin valvoa että kilpi tulee sellaiseksi, kuin se on aiottu, kuin Cola di Rienzi? Roomalaiset! Minä esitän että Cola di Rienzi saa kansalta vallan, minkä nimellisenä hän tahtoo, panna uuden perustuslain käytäntöön — ja millä keinoilla tahansa, me, kansa, emme lue sitä hänelle viaksi."
"Kauan eläköön Rienzi — kauan eläköön Cecco del Vecchio! Hän puhui hyvin! — älköön kukaan muu kuin lainlaatija hallitko!"
Tuollaiset huudot tervehtivät Rienzin kunnianhimoista sydäntä. Kansan ääni soi hänelle ylimmän vallan. Hän oli luonut tasavallan — ja voi tulla, jos halutti, hirmuvaltiaaksi.
VII Luku.
Vast'aika sataa kun heinät korjuussa ovat.
Sillä aikaa kun tämä tapahtui Roomassa, muuan Tapani Colonnan palvelijoista jo oli matkalla Cornetoon. Helppo on kuvitella vanhan ylimyksen hämmästystä, kun tuo sanoma saapui hänen korviinsa. Silmänräpäystäkään kadottamatta hän kokosi joukkonsa, ja hänen ollessaan lähdön touhussa, P. Johanneksen ritari äkkiä astui hänen luoksensa.
"Mitä tämä tietää?" sanoi hän heti, "kapinako? — Rienzi Rooman hallitsijana? — Luottamistako noihin tietoihin?"
"Ne ovat liian totta", sanoi Colonna katkerasti hymyillen. "Mihin hirtämme hänet palattuamme?"
"Älkää puhuko noin rajuja, herra hyvä", vastasi Montreal kursailematta. "Rienzi on voimallisempi kuin luulette. Minä tunnen ihmiset, te vaan ylimykset. Missä veljenpoikanne on?"
"Hän on tuossa, jalo Montreal", sanoi Tapani hartioitaan kohottaen ja ylönkatseellisesti hymyillen loukkauksesta, johon hän katsoi parhaaksi olla vastaamatta, "hän on tuossa — tuossa hän tulee."