Vasta kun Tapani Colonna oli noussut heponsa selkään, hän sai kuulla Provencen ritarin, ratsuri Rodolfin ynnä kahdeksankymmenen palkkasoturin jo lähteneen — mihin, sitä ei kukaan tiennyt.
"Ehtiäkseen ennen meitä Roomaan! Ravakka barbaari!" virkkoi Colonna.
"Eteenpäin herrat!"
VIII Luku.
Hyökkäys. Palaus. Valinta.
Kun Colonna joukkoineen saapui Rooman edustalle, hän huomasi että portit olivat suljetut ja muurit miehitetyt. Tapani käski torvensoittajiensa ja yhden päälliköistään jyrkästi vaatimaan esteetöntä pääsyä.
"Meitä on kielletty", vastasi kaupungin vartiaston päällikkö, "laskemasta sisään ketään, jolla on mukanaan aseita, lippuja tahi torvia. Hajottakoot herrat Colonnat seurueensa, niin he ovat tervetulleet."
"Kenen ovat nuot röyhkeät määräykset?" kysyi johtaja.
"Orvieton herra piispan ja Cola di Rienzin, buono staton kummankin suojelijan."
Johtaja vei tuon sanoman Colonnalle. Tapanin raivo oli ääretön. "Mene takasin", hän huusi niin pian kuin hän sai puhutuksi, "ja sano että, jolleivät portit heti aukene minun ja seurueeni kulkea, niin plebeijien veri langetkoon heidän omaan päähänsä. Mitä Raimondiin tulee, niin paavin vikaarin valta on hengellinen, eikä maallinen. Määrätköön paaston, niin tottelemme; mutta mitä tuohon kirottuun Rienziin tulee, niin sano, että Tapani Colonna on etsivä hänet huomenna Capitolista, heittääkseen hänet korkeimmasta ikkunasta mäelle."
Lähetyskunta vei nuot sanat perille.