VAPAUS ILMAN LAKIA.
I Luku. Walter de Montreal vetäytyy linnaansa.
Kun Walter de Montreal palkkasotureinensa oli jättänyt Corneton, he oikopäätä olivat rientäneet Roomaan. Saavuttuansa sinne paljoa ennen ylimysjoukkoa, he tapasivat porteilla saman vastuksen, mutta Montreal älykkäästi pidätti itsensä kaikesta uhkauksesta ja väkivallasta, sekä lähetti uskollisen Rodolfinsa kaupunkiin tapaamaan Rienziä, ja hankkimaan lupaa päästä sisään joukkoinensa. Rodolf palasi pikemmin kuin luultiinkaan. "No", sanoi Montreal kärsimättömänä, "sinulla on määräys tietysti. Käskemmekö heitä aukasemaan portit?"
"Käskekää heitä aukasemaan hautamme", vastata mölähytti saksilainen. "Toivon, kun ensi kerralla minä määrätään lähettilääksi, saavani matkustaa hiukan ystävälliseni pään hoviin."
"Mitä! Mitä tarkotat?"
"Lyhyesti tätä: — löysin tuon uuden maaherran, vai mikä hänen nimensä lienee, Capitolin palatsista, vartijain ja neuvonantajien seurasta ja yllään hienoin sotisopa, mikä milloinkaan on Milanosta lähtenyt."
"Piru hänen sotisopiinsa! mitä hän vastasi?"
"'Kerro Walter de Montrealille', sanoi hän sitten, jos sen nyt tahdotte tietää, 'että Rooma ei ole enään varkaitten luola, kerro hänelle, että jos hän tulee kaupunkiin, niin oikeuden käynti on häntä odottamassa —'"
"Oikeudenkäynti!" huusi Montreal, purren hammastaan.
"Osallisuudestaan Wernerin ja hänen rosvojensa pahantekoihin."