"Kuinka saatoitte ennalta tietää tämän kauhean tapauksen? Eihän hän kaatunut teidän kädestänne!" sanoi Glyndon vapisevalla ja ontolla äänellä.
"Kenraali, joka tekee voiton laskelmat, ei itse ota taisteluun osaa", vastasi Zanoni, "levätköön menneisyys kuolleen keralla. Tule tapaamaan minut keskiyöllä merenrannikolla, puoli virstaa hotellista vasempaan. Paikan tunnet suuresta pilarista — ainoa lähimailla — johon on kiinnitetty taittunut ketju. Siellä silloin saat tavata mestarisi, jos tahdot meidän oppiimme tulla. Mene! Minulla on täällä vielä tehtäviä. Muista, Viola on vielä vainajan talossa."
Samassa Mascari lähestyi, Zanoni kääntyi italialaisen puoleen ja viitaten kädellään Glyndonille meni Mascarin kanssa syrjään. Glyndon asteli hitaasti poispäin.
"Mascari", sanoi Zanoni, "isäntänne ei ole enää elossa. Teidän palveluksianne ei hänen perillisensä kaipaa; hän on raitis mies ja köyhyytensä kautta paheelta säilynyt. Mitä tulee teihin, kiittäkää minua, etten jätä teitä viranomaisten haltuun, muistakaa Kypron viiniä. Ei, älkää vapisko mies! Se ei voinut minuun vaikuttaa, vaan sen vaikutus kääntyi takaisin; siinä se on tavallisten rikosten laatua. Minä suon teille anteeksi, ja jos viini minut tappaisi, niin lupaan, että haamuni ei tule kummittelemaan niin hurskaan katujan luona. Se siitä! Mutta vie minut nyt Viola Pisanin huoneeseen. Sinä et enää tarvitse häntä. Linnanpäällikön kuolema avaa vangille ovet. Anna käydä joutuisasti, minä tahdon täältä päästä."
Mascari mutisi jotain itsekseen, kumarsi syvään ja näytti tietä siihen huoneeseen, mihin Viola oli suljettu.
XVIII LUKU
Merkurius: kerro minulle siis, mitä etsit ja mitä tahdot saada. Mitä haluat sinä valmistaa?
Alkemisti: Viisasten kiven.
Sandivogius.
Puuttui muutamia minuutteja puoliyöstä, kun Glyndon lähti kulkemaan sovitulle paikalle. Zanonin saavuttama salaperäinen valta häneen oli saanut vielä vahvempaa tukea viimeisten tuntien tapahtumista. Prinssin äkillinen kuolema näytti johtuneen aivan sattumasta eli perin luonnollisesta syystä, vaikka sen edellä oli käynyt niin juhlalliset ja varmat ennustukset. Glyndonissa tämä herätti mitä syvimpiä ihailun ja kammon tunteita. Tuntui siltä kuin tämä hämärä ihmeellinen olento voisi kääntää tavallisimmatkin tapaukset ja vähäpätöisimmätkin välikappaleet tutkimattoman tahtonsa toimeenpanijoiksi. Mutta jos niin oli, kuinka oli hän sallinut Violaa ryöstettävän? Miksei hän ollut estänyt rikosta ennemmin kuin hän rikollista rankaisi? Ja rakastiko Zanoni todella Violaa? Rakastiko, vaikka hän tarjoutui hänestä luopumaan Glyndonin, kilpailijan hyväksi, jonka hän kyvyillään helposti saattoi työntää tieltään. Glyndon ei enää palannutkaan siihen luuloon, että Zanoni tai Viola olisivat koettaneet viekottaa häntä naimisiin. Hänen pelkonsa ja kunnioituksensa Zanonia kohtaan kielsi ajattelemastakaan niin halpaa petosta.