"Ja minulle on siirtynyt hänen velvollisuutensa", vastasi muukalainen. "Tuolla satamassa on ankkuroituna se laiva, missä Zanoni lähtee kauniimpaa kotipaikkaa etsimään; vielä hetkinen, niin nousee aamutuuli, purjeet pullistuvat ja vieras on mennyt menojaan niinkuin vihuri. Mutta hän on niinkuin tuuli tuonut ja sydämeesi jättänyt siemeniä, jotka voivat kukoistaa ja kantaa hedelmiä. Zanoni on tehtävänsä tehnyt, häntä ei enää tarvita; hänen työnsä täydentäjä seisoo vieressäsi. — Nyt hän tulee. Minä kuulen airojen loisketta. Sinulle jätetään valinta. Omasta ratkaisustasi riippuu, tapaammeko vielä toisemme." Näin sanoen vieras verkallensa poistui ja painui kallioitten varjoon. Yli vesien liukui ruuhi, se tapasi maata; rannalle hyppäsi mies, jonka Glyndon tunsi Zanoniksi.
"Nyt, Glyndon, minä en anna sinulle enää onnellisen lemmen ja rauhaisan ilon toivoa. Sen hetki on mennyt ja kohtalo on minuun liittänyt sen käden, joka olisi voinut tulla sinulle. Mutta minulla on sinulle vielä tarjottavana suuria lahjoja, jos luovut siitä halusta, joka sydäntäsi kalvaa ja jonka toteutumisia en minäkään kykene ennalta näkemään. Olkoon pyrintösi inhimillinen, niin minä lupaan sen täydellisesti tyydyttää. Neljää seikkaa ihmiset halajavat elämältä: lempeä, rikkautta, mainetta ja valtaa. Ensimäistä en voi sinulle antaa, mutta muut ovat sinun valittavissasi. Valitse niistä minkä tahdot ja erotkaamme rauhassa."
"Sellaisia antimia minä en tavottele. Minä valitsen tiedon ja sellaisen tiedon kuin on sinulla. Sitä varten ja yksin sitä varten minä luovun Violan lemmestä; tieto ja ainoastaan tieto olkoon minun palkintoni."
"Minä en voi sinua kieltää, vaikka voin varottaa. Oppimisen halu ei aina sisällä saavuttamisen kykyä. Minä voin sinulle antaa opettajan — mutta muu riippuu sinusta itsestäsi. Ole ajoissa viisas ja valitse se, minkä minä varmasti voin sinulle taata."
"Vastaa ainoastaan näihin kysymyksiin ja vastauksesi mukaan teen päätökseni. Onko ihmiselle mahdollista päästä kanssakäymiseen muiden maailmoiden asukkaiden kanssa? Onko ihmisen vallassa vaikuttaa luonnonvoimiin ja turvata elämänsä miekkaa ja tautia vastaan?"
"Kaikki tämä voi olla mahdollista muutamille", vastasi Zanoni vältellen. "Mutta yhtä vastaan, joka saavuttaa nämä salaisuudet, tuhannet voivat yrityksessä joutua häviölle."
"Vielä yksi kysymys. Sinä —"
"Malta! Itsestäni, niinkuin jo olen sanonut, en tee tiliä."
"No, entä se muukalainen, jonka tänä yönä tapasin, onko hänen kerskauksensa uskottavaa? Onko hän totisesti yksi niitä tietäjiä, joiden vakuutat päässeen niiden mysterioitten herraksi, joita minäkin ikävöin päästä käsittämään?"
"Uskalikko", sanoi Zanoni säälivällä äänellä, "olet mennyt yli käännekohdan ja valintasi on tehty! Minä voin ainoastaan kehottaa sinua: ole uljas ja menesty! Minä jätän sinut nyt sellaiselle mestarille, jolla on voimaa ja tahtoa avaamaan sinulle tuon pelottavan maailman portit. Sinun menestyksesi tai tappiosi on mitättömän veroista hänen vääjäämättömän viisautensa silmissä. Mejnour, ota vastaan oppilas!" Glyndon kääntyi ja hänen sydämensä sykki, kun hän huomasi, että muukalainen, jonka askeleita hän ei ollut kuullut hietikolla ja jonka lähestymistä hän ei kuunvalossakaan ollut nähnyt, taas seisoi hänen vieressään!