Hän puristi Mervalen kättä, riensi hänen luotaan ja katosi väentungokseen.
Kadunkulmassa hänet pysäytti Nicot.
"Ah, Glyndon, minä en ole sinua koko kuukauteen nähnyt. Missä olet piileskellyt? Oletko vaipunut tutkimuksiin?"
"Olen."
"Minä aion lähteä Napolista Pariisiin. Tahdotko seurata minua?
Kaikenlaiset nerot ovat siellä etsittyjä ja voivat varmasti kohota."
"Kiitän tarjouksesta, mutta minulla on tätä nykyä muita suunnitelmia."
"Niin lyhyttä kieltä — mikä sinua vaivaa? Suretko Pisanin menetystä? Ota minusta esimerkki! Minä olen jo saanut lohdutusta Bianca Sacchinista — hän on sievä nainen — valistunut — ilman ennakkoluuloja. Hänestä minä saan mainion välikappaleen. Mutta mitä tulee Zanoniin —"
"Mitä hänestä?"
"Jos minä koskaan maalaan jotain vertauskuvallista, niin otan hänet Saatanan malliksi. Ha, ha, oikea maalarin kosto — äh! Ja se on muuten maailman meno. Kun emme voi tehdä mitään sille, jota vihaamme, niin voimme ainakin piirtää hänestä irvikuvan. Mutta totta puhuen minä inhoon sitä miestä."
"Ja miksi?"