"'Älkää laskeko leikkiä', sanoin minä lempeästi. 'Ho, ho', sanoi hän, 'minäpä en erehdy; tulkaa auttamaan!' ja hän tarttui minua kaulukseen. Minä vastasin, niinkuin voitte arvata, heittämällä hänet katuojaan, mutta se ei auttanut. Ranskalaisella kapteenilla oli seurassaan ranskalainen luutnantti, jonka muisti oli yhtä hyvä kuin esimiehen. Kokoontui väkijoukko; siinä oli muitakin laivaväestä; minun ei auttanut mikään. Sen yön nukuin vankilassa, ja muutaman viikon perästä sain matkustaa galeereihin. He säästivät henkeni, koska vanha ranskalainen kohteliaasti kyllä tunnusti, että minä olin kieltänyt väkeäni tappamasta häntä. Voitte arvata, ettei kahleissa istuminen airon ääressä ollut juuri mieluista minulle. Minä ja kaksi muuta pääsimme pakenemaan, he lähtivät maantie-rosvoiluun ja ovat varmaan jo kauan sitte saaneet hirressä roikkua. Minä siivo sielu en tahtonut tehdä uusia rikoksia leipääni ansaitakseni, sillä Klaara kirkkaine silmineen oli vielä mielessäni. Sentähden en tehnyt muita koiruuksia kuin että varastin yhden kerjäläisen ryysyt ja annoin hänelle galeeripukuni sijaan, ja pääsin ihmisten anteliaisuudella siihen kaupunkiin, minne olin Klaaran jättänyt. Oli kaunis talvipäivä, kun lähestyin kaupungin ulkosyrjää. Minun ei tarvinnut pelätä ilmi tulemista, sillä tukkani ja partani oli paras naamari. Oi, laupias äiti! siinä tuli vastaani ruumissaatto. No, te arvaatte asian, minä en voi sitä kertoa. Hän oli kuollut, ehkä rakkaudesta tai paremmin häpeästä. Voitteko uskoa, kuinka minä vietin yöni? Minä varastin muurarilta lapion ja yksinäni, kenenkään näkemättä, talvisena yönä minä kaivoin pois tuoreen mullan haudasta, nostin ylös arkun, aukaisin kannen ja sain vielä kerran nähdä hänet kuutamon valossa. Hänen muotoonsa ei ollut kuolema koskenut. Kalpea hän aina oli eläessäänkin ollut. Minä olisin voinut vannoa häntä eläväksi. Oli siunattu seikka saada nähdä hänet vielä kerran ja ihan yksin. Mutta sitten päivänkoitteessa piti kätkeä hänet taas maahan — sulkea arkku ja kuulla kivien kannelle putoovan — se oli kolkkoa ja kamalaa. Signor, minä en tiennyt ennen enkä nytkään huoli ajatella, kuinka kallis kappale on ihmisen henki. Auringon noustessa minä olin taas kulkijapoika. Mutta nyt oli Klaara poissa eikä minulla ollut enää omantunnon vaivoja vaan olin aina sodassa parempaa itseäni vastaan. Viimein otin paikan laivassa, joka purjehti Livornoon. Livornosta tulin Roomaan ja asetuin kardinaalin palatsin ovelle. Ulos hän tuli, kultatakkinen palvelija perässään.
"'Hoi, isä!' sanoin minä, 'etkö tunne poikaasi?'
"'Kuka te olette?'
"'Poikanne', sanoin minä kuiskaten.
"Kardinaali peräytyi, katseli minua vakavasti ja mietti hetkisen. 'Kaikki ihmiset ovat minun poikiani', lausui hän sangen lempeällä äänellä, 'siinä on vähän kultaa sinulle. Sille, joka kerran pyytää, annetaan almua, sille, joka toisen kerran pyytää, avataan vankila. Ota oppia äläkä enää vaivaa minua. Taivas sinua siunatkoon!' Näin sanoen hän nousi vaunuihin ja ajoi Vatikaaniin. Kukkaro, joka oli jätetty minulle, ei ollut niinkään laiha. Minä olin kiitollinen ja tyytyväinen ja käännyin Terracinaan. En ollut kulkenut rämeitä kauaksikaan, kun kaksi ratsastajaa lähestyi.
"'Te näytätte köyhältä, ystävä', sanoi toinen heistä, pidättäen hevostaan, 'mutta te olette vahva.'
"'Köyhät ja vahvat miehet ovat hyviä olemassa ja vaarallisia, signor', sanoi toinen.
"'Oikein sanottu. Seuraa meitä.'
"Minä tottelin ja tulin taas rosvoksi. Pian nousin arvossa ja koska aina olen ollut virassani lempeä ja ottanut kukkaroita kaulaa katkomatta, niin minulla on hyväkin arvo ja voin syödä makaroonia Napolissa ilman yhtään hengen hätää. Viimeisinä vuosina olen pitänyt leiriä täällä, missä hallitsen kuin aika herra. Minua kutsutaan talolliseksi, sillä olen ostanut täältä maata. Itse en enää rosvoile muuta kuin huvikseni ja pitääkseni taitoa yllä. Kylläpä nyt olen tainnut tyydyttää uteliaisuuttanne. Meillä ei ole enää montakaan askelta linnaan."
Englantilaisen mielenkiinto oli suuresti yltynyt kumppaninsa kertomuksesta ja hän huudahti: "Mutta kuinka te tulitte tutuksi isäntäni kanssa? ja millä tavalla on hän voittanut teidän ja ystävienne suosion?"