Maestro Paolo käänsi mustat silmänsä hyvin totisesti kysyjään. "Te, signor, varmaankin tiedätte enemmän tuosta vieraasta herrasta kuin minä. En voi sanoa muuta kuin että pari viikkoa sitten seisoin Napolin Toledo-kadulla puodinrappua vastaan nojallaan, kun toisennäköinen herra koski käsivarteeni ja sanoi: 'Maestro Paolo, minä tahtoisin tehdä tuttavuutta teidän kanssanne. Ettekö voisi tulla mukanani ravintolaan ja juoda pullollisen lacryma-viiniä?' 'Mielelläni', vastasin minä. Niin mentiin sisälle, ja kun olimme istuutuneet, puhutteli uusi tuttavani minua näin: 'kreivi d'O—— on minulle tarjonnut vuokrattavaksi vanhan linnansa lähellä B——tä. Te tunnette paikan?'

"'Tunnen mainiosti, kukaan ei ole asunut siellä ainakaan sataan vuoteen, se on puoleksi rauniona, signor. Kummallinen paikka vuokrattavaksi; toivon, ettei vuokra ole suuri'.

"'Maestro Paolo', sanoi hän, 'minä olen filosofi enkä välitä mukavuuksista. Haluan rauhallista asuinpaikkaa, missä voin harjottaa tieteellisiä kokeiluja. Linna on aivan omiansa, jos vaan te otatte minut naapuriksenne ja pidätte minua ja minun ystäviäni erityisen suojeluksen alaisina. Olen rikas, mutta en vie linnaan mitään, jota ansaitsisi ryöstää. Minä siis tahtoisin maksaa yhden veron kreiville ja toisen teille'.

"Tuosta me pian sovittiin, ja koska vieras signor korotti kahdenkertaiseksi sen hinnan, minkä minä ehdotin, niin hän on meidän kesken korkeassa arvossa. Ja nyt signor, koska minä olen ollut näin avomielinen, niin olkaa tekin. Kuka on tämä merkillinen herrasmies?"

"Kuka? — eikö hän itse sanonut teille? Filosofi."

"Hm! etsii siis viisasten kiveä — ha? hiukan taikurin vikaa? pelkää pappia?"

"Aivan niin. Tarkallensa."

"Niinpä luulin. Ja te olette hänen oppilaansa?"

"Niin olen."

"Minä toivon teille hyvää siitä", sanoi rosvo ja risti silmänsä hartaasti. "Minä en ole paljon parempi kuin muutkaan ihmiset, mutta on se sielu sentään kallis. En minä suuria välitä, jos vähän kaikella kunnialla rosvoilen tai koputan miestä päähän, jos tarvitaan — mutta ruveta kauppoihin pirun kanssa —. Ah, varokaa, nuori herra, varokaa!"