"Totta", sanoi Mejnour jäisesti hymyillen, "sellainen kohtalo on aina niillä filosofeilla, jotka tahtovat toimivasti sekottua ihmiskunnan elämään. Ei voi palvella toista ihmistä loukkaamatta toista, ei voi suojella hyvää sotimatta pahaa vastaan, ja jos tahdot erehtyväistä parantaa, niin sinun täytyy alentua elämään erehtyväisen kanssa tunteaksesi hänen erehdyksensä. Näin sanoi myöskin Paracelsus, tuo suuri mies, vaikka hän usein puhuikin väärin.[46] Minä en tee tätä tyhmyyttä, minä elän ainoastaan tiedossa — minun elämäni ei ole ihmiskuntaa varten."
Toisen kerran kysyi Glyndon mystikolta, minkäluontoinen oli se liitto eli veljeskunta, johon Zanoni kerran oli viitannut.
"En taitane erehtyä", sanoi hän, "jos otaksun, että te ja hän tunnustatte olevanne 'ruusuristin' veljeksiä?"
"Luuletko", vastasi Mejnour, "ettei ollut mitään mystillistä juhlallista veljeskuntaa, joka pyrki samaan päämäärään samoilla keinoilla, ennenkuin Damuksen arabialaiset vaeltavalle saksalaiselle opettivat ne salaisuudet, joihin perustuu rosenkreutsiläisten liitto? Minä tiedän kuitenkin, että rosenkreutsiläiset muodostivat lahkon, joka polveutui aikaisemmasta ja suuremmasta koulukunnasta. He olivat viisaampia kuin alkemistit — mutta heidän mestarinsa olivat vielä viisaampia kuin he ovat."
"Ja tästä kaukaisesta ja alkuperäisestä veljeskunnasta on kuinka monta vielä jälellä?"
"Zanoni ja minä."
"Mitä, kaksiko vaan?[47] Ja te vakuutatte voivanne opettaa kaikille sen salaisuuden, joka vie kuolemasta voiton?"
"Sinun esi-isäsi saavutti sen salaisuuden; hän kuoli, koskei tahtonut elää kauemmin kuin se ainoa, jota hän rakasti. Oppilaani! meillä ei ole mitään keinoa, jolla voisimme poistaa kuoleman toivoa tai muuttaa Taivasten tahtoa. Nämä seinät voisivat musertaa minut tässä seisomasta. Ainoa, minkä voimme tehdä, on: löytää ihmisruumiin salaisuudet, tietää, miksikä muutamat osat kangistuvat ja veri jähmettyy, ja siten lakkaamatta ehkäistä Ajan hampaan vaikutusta. Tämä ei ole magiaa. Se on yhtä alaa lääketieteestä oikein ymmärrettynä. Tässä järjestössä me pidämme kaikkein korkeimpana sitä tietoa, joka ylentää järkeä, toiseksi sitä, joka säilyttää ruumiin. Mutta se paljas taito, joka on saatu kasvien nesteistä ja joka uudistaa elonvoiman ja estää kuihtumisen kulkua, — tämä ylhäinen salaisuus, johon nyt vielä ainoastaan viittaan ja jonka kautta kuumuus eli kaloria niinkuin te sanotte — viisaan Herakliton opetuksen mukaan elämän alkuperuste — voi tulla elämän alituiseksi uudistajaksi — tämä salaisuus ei yksinään riittäisi meidän turvallisuuttamme takaamaan. Meidän tehtävämme on myöskin oppia kääntämään syrjään ihmisten vihanpuuskat ja suuntaamaan vihollistemme miekat toinen toistaan vastaan ja kulkea näkymättöminä (vaikkei ruumiittomina), siten että ihmisten silmien eteen heitämme sumuhunnun ja pimeyden. Muutamat tietäjät ovat sanoneet, että se kuuluu agaatikiven voimiin. Abaris sanoi tämän voiman olevan nuolensa kärjessä. Minä voisin teille tuossa laaksossa näyttää kasvin, joka verhoo teidät parempaan taikahuntuun kuin agaati tai nuoli. Sanalla sanoen, tiedä, että luonnon vähäpätöisimmät ja halvimmat tuotteet voivat itsessään kätkeä kaikkein merkillisimpiä ominaisuuksia."
"Mutta", sanoi Glyndon, "jos teillä on hallussanne näin suuria salaisuuksia, miksikä olette niin kitsaita estämällä niiden levittämistä. Eikö väärä ja petollinen tiede juuri siinä eroa todellisesta tieteestä, että jälkimäinen maailmalle ilmottaa, millä keinoilla se on tehnyt keksintönsä, jotavastoin edellinen kehuu suuria tuloksiaan eikä tahdo selittää niiden syitä?"
"Hyvin puhuttu, sinä koulujen järkeilijä — mutta malta vielä. Otaksu, että me jakaisimme tietoamme kaikille ihmisille ilman erotusta, sekä hyville että pahoille — niin mahtaisimmeko olla siunaukseksi vai kiroukseksi? Ajattele, että hirmuvaltiaalla, irstailijalla tai rikollisella olisi hallussaan nämä hirvittävät voimat; eikö hän olisi kuin irroillaan kulkeva paholainen maan päällä? Otaksukaamme vaan, että sama etu olisi suotu myöskin hyville, — missä tilassa olisi silloin yhteiskunta? Alituisella sotakannalla — hyvät aina puolustusasemassa, pahat aina hyökkäämässä. Nykyisin on maan päällä paha prinsiippi tehokkaampi kuin hyvä ja paha pääsisi silloin voitolle. Näistä syistä me olemme pyhästi luvanneet antaa viisauttamme ainoastaan niille, jotka eivät sitä käytä väärin ja turmeluksen palvelukseen, ja luvanneet panna oppilaamme sellaisten koetusten alaiseksi, jotka puhdistavat tunteita ja ylentävät haluja. Ja tässä luonto meitä auttaa ja ohjaa, sillä se panee pelottavia vartijoita ja ylipääsemättömiä esteitä erottamaan paheellisen himon tuosta korkeimman tieteen taivaasta."