"Ja nyt naura aina 'yliluonnollisuuksille', koska nämä tieteen sulat leikittelyt ja kujeilut olivat sellaisia tekoja, joita ihmiset kauhulla katselivat ja joita inkvisiittorit ja kuninkaat palkitsivat kidutuspenkillä ja häpeäpaalulla."
"Mutta alkemistien metallien muuttuminen —"
"Luonto on itse sellainen työpaja, jossa metallit ja kaikki alkuaineet ovat alituisen muutoksen alaisia. Helppo on tehdä kultaa, helpompi ja mukavampi ja halvempi on tehdä jalokiviä, rubiineja ja timantteja. Niin kyllä, viisaat näkivät tässäkin taikuutta, mutta he eivät nähneet taikuutta siinä keksinnössä, että yksinkertaisimmalla jokapäiväisten aineitten yhdistelmällä he voivat nostaa pirun, joka pyyhkäisee pois tuhansia, kuluttavan tulen henkäyksellä. Keksi, mikä elämän hävittää, niin olet suuri! mutta keksi mikä elämää pitentää, niin olet petturi! Keksi joku uusi kone, joka tekee rikkaat vielä rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi, niin sinulle pystytetään muistopatsas! Keksi joku salaisuus, joka tasottaa fyysillisiä onnettomuuksia tai epätasaisuuksia, niin he omista taloistaan kiskovat kiviä sinut surmatakseen. Ha! ha! oppilaani, sellainen on se maailma, josta Zanoni vielä välittää! Sinä ja minä, me tahdomme jättää tämän maailman oman onnensa nojaan. Ja nyt kun olet nähnyt muutamia tieteen tuloksista niin ala oppimaan sen alkeita."
Mejnour sitten antoi oppilaalleen muutamia tehtäviä, joiden suorituksessa yö pian kului umpeen.
V LUKU.
"Suuri työ on ollut armaalla Calidorella…. Vaan yhtenä päivänä huomaa hän paimenpoikia joukon, jotka huilua soittavat, ympäri juoksevat…. Ja siinä vieressä hän ihanan immen näki."
Spenser, Faerie Queene, keijukaiskuningatar, IX.
Pitkäksi ajaksi Mejnourin oppilas nyt syventyi työhön, joka vaati erinomaista tarkkuutta ja yksityiskohtaista laskemista. Hämmästyttävät tulokset palkitsivat hänen ponnistuksiaan ja yllyttivät hänen intoaan. Eivätkä nämä tutkimukset rajottuneet kemiallisiin keksintöihin — joilla, minun on sallittu sanoa, näkyi voitavan saada aikaan suuria ihmeitä kaikkiin fyysillisiin elimistöihin kuumuuden elähyttävän vaikutuksen kautta. Mejnour sanoi voivansa rakentaa sillan kaikkien olemassaolevien järkiolentojen välille eräällä kaikki läpäisevällä näkymättömällä nesteellä, joka muistutti sähköä, mutta kuitenkin oli erilainen kuin tuo salaperäinen voimalähde. Tämä oli näet neste, joka yhdisti ajatuksen ajatukseen nykyaikaisen sähkölennättimen nopeudella ja tarkkuudella, ja tämän nesteen vaikutus Mejnourin sanojen mukaan ulottui suurimpiin etäisyyksiin — s.o. mihin ikänä ihminen ajatuksillaan tahtoi päästä. Siis, jos tämä oppi oli oikea, kaikki ihmistieto tuli mahdolliseksi saavuttaa välisillan kautta, joka oli olemassa tutkivan henkilön ja aatemaailman kaukaisimpien ja hämärimpien alueitten välillä.[52] Glyndon hämmästyksekseen huomasi, että Mejnour myöskin oli kiintynyt niihin syvällisiin mysterioihin, joita pytagorealaiset tutkivat "salaisen numerotieteen" nimellä. Tässä tutkimuksessa hänen silmiinsä hämärästi kajasti uusia valoja ja hän alkoi aavistaa, että kyky ennustaa eli oikeammin laskea seuraukset, voitaisiin suorastaan — — —[53]
Mutta hän huomasi, että viimeinen lyhyt menetelmä, jolla ihme lopulta saatiin aikaan kussakin näistä kokeista, se pysyi Mejnourin omana salaisuutena, jota hän ei ilmottanut. Se vastaus, jonka Glyndon sai tästä huomauttaessaan, oli enemmän ankara kuin tyydyttävä:
"Luuletko", sanoi Mejnour, "että minä sellaiselle, joka ei ole muuta kuin oppilas ja jonka ominaisuudet eivät vielä ole koeteltuja antaisin voimia, mitkä voisivat muuttaa koko yhteiskunnan ulkomuodon? Lopullisia salaisuuksia uskotaan ainoastaan sille, jonka hyveestä Mestari on tullut vakuutetuksi. Kärsivällisyyttä! Itse työ on mielen suuri puhdistaja ja vähin erin tulevat salaisuudet sinussa eläviksi, kun mielesi kypsyy niitä vastaanottamaan."