"Ei mitään, mutta hän on meidän kaikkien hyvä ystävä. Minun veljeni kuuluu hänen joukkoonsa."
"Hänen joukkoonsa — siis rosvo?"
"Me täällä vuorissa emme kutsu vuoristolaista rosvoksi, signor."
"Pyydän anteeksi. Mutta etkö joskus vapise veljesi hengen puolesta?
Laki…"
"Laki ei koskaan uskalla tulla näille maille. Vapista hänen puolestaan! Eihän nyt. Isäni ja isoisäni olivat samassa toimessa. Minäkin usein tahtoisin olla mies!"
"Näillä huulilla sanottuna, minä olen ihastunut, ettei toivomuksesi voi täyttyä!"
"Oh, signor! rakastatko sitten minua?"
"Koko sydämelläni!"
"Ja minä sinua!" sanoi tyttö niinkuin näytti vakaalla viattomuudella sallien Glyndonin puristaa hänen kättään.
"Mutta", hän lisäsi, "sinä tulet pian lähtemään meidän luotamme ja minä…." Hän pysähtyi kesken ja kyyneleet tulivat silmiin.