Joka talossa on pieniä ikävyyksiä, mutta harvassa vähemmän kuin Mervalen talossa. Rouva Mervale ei ylellisesti rakastanut pukuja vaan noin kohtalaisesti pani niinin huomiota. Häntä ei koskaan nähty ulkosalla kähertämättömänä eikä tuommoisessa ikävässä aamupuvussa. Puoli yhdeksän joka aamu rouva Mervale oli puettuna, vyö hyvin sidottuna, lakki suorana ja sileänä päässä, paksut silkkiset hansikkaat suvet talvet käsissä. Raskaassa kultaketjussa hän kantoi kelloaan, joka ei ollut noita pieniä, huonostikäyviä vaan iso, hyvä ajanmittari. Hänellä oli suuri koukkunenä, hyvät hampaat, iso tukka, paksut posket, suuret jalat, mainiot kävelemiseen, ja suuret valkoiset kädet. Hän ei pitänyt romaaneista, vaikkei hän niitä vihannutkaan. Konserteissa ja oopperoissa hän ei käynyt, mutta pientä huvinäytelmää hän rakasti illoin katsella ja sen jälkeen syödä hienon illallisen. Talven alussa hän valitsi itselleen käsityön ja kirjan luettavakseen, tavallisesti historiateoksen. Molemmat kestivät talven, keväällä jätettiin kirja, mutta työtä jatkettiin. Arvokkaampaa naista ei helposti löydy — paitsi ehkä jossakin hautapuheessa.
Oli syysilta. Herra ja rouva Mervale ovat äskettäin palanneet huviretkeltä ja ovat nyt etuhuoneessa — mies tavallisella paikallaan ja rouva samaten omallaan.
"Mutta minä vakuutan sinulle, että Glyndon kaikista liiallisuuksistaan huolimatta oli sangen hauska, rakastettava kumppani. Sinä olisit varmaan hänestä pitänyt — kaikki naiset pitivät."
"Rakas Thomas, suo anteeksi, että huomautan, mutta tuo lause 'kaikki naiset' —"
"Pyydän anteeksi — olet oikeassa. Tarkotin, että hän yleensä oli kauniin sukupuolen hyvässä suosiossa."
"Minä ymmärrän — hän oli jokseenkin kevytmielinen luonteeltaan."
"Kevytmielinen! — ei, ei suinkaan. Hieman epävakainen — sangen omituinen — mutta ei suinkaan kevytmielinen — suuriluuloinen ja äkkipikainen kyllä, mutta käytökseltään siivo ja kaino — ehkä liiankin paljon — juuri sellainen, josta sinä pidät. Mutta jatkaakseni: olen hyvin levoton niistä uutisista, mitkä tänään olen saanut hänestä. Hän on nähtävästi elänyt hyvin säännötöntä elämää, matkustanut paikasta paikkaan ja on varmaan jo kuluttanut koko lailla rahojaan."
"Mitä tulee rahoihin", sanoi rouva Mervale, "niin pelkään, että meidän täytyy käyttää toista teurastajaa; tämä nykyinen on varmaan liitossa kyökkipiian kanssa.
"Se on vahinko, hänen pihvinsä on merkillisen hyvää. Nämä Lontoon palvelijat ovat yhtä pahoja kuin karbonaarit. Mutta niinkuin olin sanomaisillani, Glyndon raukka —"
Samassa kuului ovella koputus. "Siunatkoon!" sanoi rouva, "kello on yli kymmenen. Kukahan se mahtaa olla?"