Rouva Mervale veti tuolinsa taaksepäin ja koetti olla näyttämättä säikähtyneeltä. Glyndon ei antanut ystävälleen aikaa vastaamiseen:
"Nyt olen siis viimeinkin Englannissa", sanoi hän hieman ivallisesti katsellen ympäri seiniä, "varmaan tämä terveellinen ilma tulee vaikuttamaan, varmaan minä täällä tulen saamaan lepoa."
"Oletko sairastanut, Glyndon?"
"Sairastanut! — olen. Ah! sinulla on hieno talo. Onkohan siinä liikaa huonetta yksinäiselle matkamiehelle?"
Mr. Mervale katsoi vaimoaan ja hänen vaimonsa katseli kiinteästi mattoa. "Kaino käytökseltään — ehkä vähän liiaksikin!" Rouva Mervale oli hämmästyksen ja suuttumuksen huipussa.
"Rakkaani?" kysyi Mr. Mervale viimein nöyrästi vaimoaan suostutellen.
"Niin, rakkaani!" vastasi rouva Mervale yskää ymmärtämättä ja happamesti.
"Me voimme kai antaa yhden huoneen vanhalle ystävälleni, Sara?"
"Vanha ystävä" oli vaipunut nojatuoliinsa, ja tuijottaen valkeaan oli hän pannut molemmat jalkansa mukavasti pesänreunalle ja näytti unohtaneen kysymyksensä.
Rouva Mervale puri huultaan, katseli miettivästi eteensä ja vastasi viimein kylmästi: "Kyllä, Mr. Mervale, sinun vieraillasi on oikeus olla täällä kuin kotonaan."