"Pyysi kolme viuluniekkaa soittamaan!"
III LUKU.
"Avaraan maailmaan
Pois yksinäisyydestä
Tahtovat houkutella."
Faust.
Seuraavana aamuna suurusta syötäessä rouva Mervale oli sen näköinen kuin kaikki sorrettujen naisten kärsimät vääryydet olisivat olleet hänen otsallaan. Hänen miehensä taas oli oikea kuva katuvasta syntisestä. Hän ei puhunut paljon, valitti päänkipua ja pyysi, että munat vietäisiin pöydältä. Clarence Glyndon — häikäilemätön, huoleton, paatunut — oli iloisella tuulella ja puhui kaikkien kolmen puolesta.
"Mervale raukka! hän on unohtanut hyvän toveruuden tavat, nähkääs rouva. Vielä toinen yö tai pari, niin hän on taas entisellään."
"Herra", sanoi rouva Mervale, lasketellen ennalta mietityn lauseen erinomaisen arvokkaasti, "sallikaa minun muistuttaa, että Mr. Mervale on nyt nainut mies, tuleva perheenisä ja koko talon herra."
"Aivan siitä syystä minä häntä kadehdin. Minulla itsellänikin on vahvat aikeet naida. Onni on tarttuvaista."
"Vieläkö maalailet?" kysyi Mr. Mervale vetelästi, koettaen kääntää keskustelun toiselle tolalle.
"Ei, minä olen noudattanut neuvoasi. Ei mitään taidetta, ei ihanteita, ei mitään jokapäiväisyyttä korkeampaa ole minulla enää. Jos minä vielä maalaisin, niin todella luulen, että sinä ostaisit taulujani. Kiiruhda ja lopeta syömisesi, mies. Minä tahdon kysyä sulta neuvoa. Olen tullut Englantiin järjestämään asioitani. Haluan hankkia rahaa, sinun neuvosi ja kokemuksesi voivat olla suureksi avuksi minulle."