Samassa tuuppasivat naisia syrjään muutamat uudet tulokkaat, jotka kiivaasti puhuivat keskenään.
Ruskeanaamainen mies, joka esiliinastaan päättäen oli teurastaja, käsivarret paljaina ja "vapaudenlakki" päässään, huusi äänekkäästi: "Minä olen tullut Robespierreä varottamaan. Hänelle tehdään ansoja. Hänelle tarjotaan asunnoksi kansallispalatsi. Ei kukaan voi olla kansan ystävä ja asua palatsissa.[82]
"Ei todellakaan", vastasi toinen työmies, "minä pidän hänestä parhaiten tässä pienessä huoneessa puusepän talossa, siinä hän näyttää meikäläiseltä".
Taas hyökkäsi toisia sisään ja uusi joukko tunkeutui ihan Nicotin viereen. Ja nämä miehet kinailivat vielä kovaäänisemmin kuin muut.
"Mutta minun suunnitelmani on —"
"Hiiteen sinun suunnitelmasi. Minä sanon, että minun suunnitelmani on —"
"Turhia!" huusi kolmas. "Kun Robespierre käsittää minun uuden keinoni ruudin valmistamiseksi, niin Ranskan vihamiehet —"
"Kuka hullu vieraita vihollisia pelkää?" keskeytti neljäs, "pelättävät viholliset, ne ovat täällä kotona. Minun uusi guillotiinini vie viisikymmentä päätä kerrallaan!"
"Mutta minun uusi valtiomuotoni!" huudahti viides. "Minun uusi uskontoni, kansalainen!" huomautti laupeaalla äänellä kuudes.
"Tuhannen tulimaista, olkaa hiljaa!" karjasi joku jakobinivartijoista.