"Tässä."
Vaivaloisesi; Henriot rapisteli paperille mitä hänelle saneltiin, kaappasi rahan, hyppäsi hevosen selkään sekä ratsasti tiehensä.
Sillävälin Fouquier lukittuaan oven Henriotin jälkeen sanoi terävästi: "Kuinka sinä voit olla niin hullu, että suututat tuota roistoa? Etkö tiedä, että meidän lakimme eivät ole mitään ilman kansalliskaartin fyysillistä voimaa, ja hän on sen kaartin päällikkö."
"Minä tiedän sen, että Robespierre on ollut hullu, kun hän on pannut juopon päälliköksi, ja huomaa sanani, Fouquier, jos taistelu syntyy, niin tuon miehen kykenemättömyys ja raukkamaisuus meidät vie turmioon. Niin, sinä saat ehkä itse elää ja olla syyttämässä rakasta Robespierreäsi ja kukistua hänen kanssaan."
"Siitä huolimatta meidän täytyy olla hyvissä väleissä Henriotin kanssa, kunnes saamme tilaisuuden ottaa kiinni hänet ja toimittaa tieltä. Ollaksemme turvassa täytyy meidän mielistellä niitä, jotka ovat vallassa, ja mielistellä sitä enemmän, mitä enemmän tahtoisimme heistä päästä. Älä luule, että Henriot, kun hän huomenna herää, on unohtanut uhkauksesi. Hän on kaikista ihmisistä kostonhimoisin. Minä näen luettelossa yhden lurjuksen, jota jo kauan olen pitänyt silmällä, vaikka hänen rikoksensa kautta kerran sain perinnön — se on Nicot, Hébertin puoluelainen."
"Ja nuori André Chenier, runoilija, eikö hän ole siinä? Ah, minä unohdin, hänen päänsä katkesi tänä päivänä. Vallankumouksen hyve on korkeimmassa huipussaan. Hänen oma veljensä antoi hänet ilmi."[96]
"Siinä on luettelossa ulkomaalainen, italialainen nainen, mutta minä en löydä, mistä häntä syytetään."
"Yhtäkaikki meidän täytyy tuomita hänetkin, että saadaan tasaluku; 80 kuuluu paremmalta kuin 79."
Samassa palvelija toi paperin, johon oli kirjotettu Henriotin pyyntö.
"Ah, tämä on mainiota", sanoi Tinville, jolle Dumas näytti paperin, "täytä kaikin mokomin hänen pyyntönsä, ainakin siinä tapauksessa, ettei se vähennä meidän kuolinluetteloamme. Mutta minä voin Henriotin kunniaksi sanoa, ettei hän koskaan pyydä vähentää vaan ennemmin vaan lisätä. Hyvää yötä! Minä olen liian väsynyt — minun saattajani odottavat alhaalla. Ilman saattajia minä en uskaltaisi yöllä mennä ulos kadulle".[97] Ja pitkään haukottaen lähti Fouquier huoneesta.