"Rakas Glyndon, suo anteeksi, mutta sinä et vielä ole oppinut maailmaa tuntemaan. Muukalainen käyttää hyväkseen kaunista ulkomuotoaan ja hänen arvokas käytöksensä on ainoastaan asiaankuuluva juoni. Mutta muuttakaamme puheenaihetta — kuinka edistyy rakkausjuttusi?"
"Voi, Viola ei voinut ottaa minua vastaan tänään."
"Sinä et saa mennä naimisiin hänen kanssaan. Mitä sinun kotonasi sanottaisiin?"
"Nauttikaamme nykyhetkestä", sanoi Glyndon vilkkaasti, "me olemme nuoria, rikkaita, kauniita, älkäämme ajatelko huomispäivää."
"Noin Glyndon, oikein sanottu! Ja nyt olemme perillä hotellissa. Nuku hyvin äläkä uneksi signor Zanonista."
II LUKU.
"Ota, rohkea ja kärsimätön nuorukainen, kiihkeästi vastaan tarjottu tilaisuus."
Ger, Lib. VI, 29.
Clarence Glyndon oli nuori, varakas mies, ei ylen rikas, mutta sentään niin että hänellä oli huoleton riippumaton toimeentulo. Hänen vanhempansa olivat kuolleet ja läheisiä sukulaisia oli hänellä ainoastaan monta vuotta nuorempi sisar, joka oli jäänyt Englantiin tätinsä huostaan. Varhain elämässään jo hän oli osottanut suuria maalaustaiteen taipumuksia ja enemmän harrastuksesta kuin rahallisesta ammatintarpeesta päätti hän antautua sille alalle, missä englantilainen taiteilija tavallisesti alkaa innostuksella ja historiallisia tauluja luomalla ja lopettaa ahneisiin laskelmiin ja arki-ihmisten muotokuviin.
Glyndonilla oli hänen ystäviensä mielestä paljon nerokkuutta, mutta se oli rajua ja hillitöntä laatua. Häntä ei huvittanut kestäväinen vakava työnteko ja hänen kunnianhalunsa pyrki enemmän hedelmiä kokoomaan kuin puuta istuttamaan. Samoin kuin niin monet taiteilijat nuoruudessaan hän rakasti huvituksia ja mielenkiihotteita. Hän antautui häikäilemättä kaikkeen, mikä viehätti hänen mielikuvitustaan tai intohimojaan. Hän oli matkustanut Europan kuuluisimpien kaupunkien läpi sillä vakavalla päätöksellä ja aikomuksella että tutkisi taiteen jumalallisia mestariteoksia. Mutta joka kaupungissa olivat huvitukset aina houkutelleet häntä ponnistuksen poluilta ja elävä kauneus oli vetänyt häntä pois jumaloimasta tunteetonta maalauskangasta. Hän oli urhea, seikkailunhaluinen, levottomasti tutkisteleva, aina valmis hurjiin suunnitelmiin ja hauskoihin uhkatekoihin — hetken hurmauksen uhri ja mielikuvituksen orja.