"Niin olen."
"Sehän kuuluu olevan mieltäkiinnittävä tutkimus."
"Epäilemättä — niille jotka sitä ymmärtävät."
"Onko se tieto sitten niin harvinainen?"
"Harvinainen! Pikemmin sanoen sen syvempi tunteminen on tykkönään kadonnut nykyiseltä pintapuoliselta ja jokapäiväiseltä viisaustieteeltä. Luuletteko te, ettei ole mitään perustusta niissä traditsioneissa, jotka meille tulevat hämärinä etäisimmistä ajoista — niinkuin vuorten huipuilla löydetyt simpukankuoret osottavat, missä meri ennen on aaltoillut? Mitä oli vanha 'kolkhilainen magia' muuta kuin tarkkaa luonnon tutkimista sen kaikkein vähäpätöisimmistä muodoista? Mitä Medean tarina muuta kuin todistus niistä voimista, joita kasvien hedelmistä ja lehdistä voidaan saada? Kaikista tietäjistä tietävimmät, Cuthin salaperäiset sisarukset, joiden loitsujen perille tiede turhaan kokee päästä, vaikka se hämmentyy legendojen usvaan, he etsivät pienimmissä yrteissä sitä, mitä babylonilaiset viisaat kukaties turhaan etsivät taivaan tähdistä. Traditsioni kertoo, että ennen oli olemassa sellainen kansa, joka voi tappaa vihollisensa matkan päästä aseitta ja koskematta. Se kasvi, jota jalkanne tallaa, saattaa sisältää tappavampia voimia kuin mitä on tuhoisimmissa sotakeksinnöissä. Voitteko ajatella, että näille Italian rannikoille, vanhan Circen niemenkärjelle tuli Viisaita kaukaisimmasta idästä etsimään niitä kukkia ja yrttejä, joita teidän farmaseutinne heittäisivät luotaan rikkaruohoina? Ensimäiset kasvitieteilijät — maailman mestarikemistit — olivat sitä joukkoa, jota muinaisaika kunnioitti nimellä titaanit. Muistan kerran Hebron luona, missä hallitsi — mutta tämä puhe", keskeytti samassa Zanoni kylmästi hymyillen, "ei muuta hyödytä kuin tuhlaa teidän ja minun aikaa." Hän vaikeni, silmäili tiukasti Glyndonia ja jatkoi: "Nuorukainen, luuletteko, että hämärä uteliaisuus voi täyttää vakavan työn paikan? Minä luen teidän sydämenne ajatukset. Te haluatte oppia minua tuntemaan eikä tätä mitätöntä kukkaa: mutta menkää edelleen, halunne ei voi tulla tyydytetyksi."
"Te ette ole yhtä kohtelias kuin maamiehenne", sanoi Glyndon vähän harmistuneena. "Otaksukaa, että tahtoisin päästä teidän tuttavuuteenne, niin miksikä työntäisitte minua luotanne?"
"En työnnä ketään luotani", vastasi Zanoni, "minun täytyy tuntea heitä, jos he niin haluavat; mutta minua sitävastoin he eivät voi koskaan käsittää. Jos pyydätte minun tuttavuuttani, on se teille tarjona, mutta minä kehotan teitä välttämään minua."
"Ja miksikä te sitten olisitte niin vaarallinen?"
"Täällä maan päällä kohtalo usein tekee muutamat ihmiset ilman omaa syytänsä muille vaarallisiksi. Jos minä ennustaisin teidän kohtaloanne astrologien vajavaisten laskelmien avulla, niin sanoisin heidän hämärällä kielellään, että minun planettani istui synkkänä teidän elämänne huoneessa. Älkää tulko tielleni, jos voitte välttää. Varotan teitä ensimäisen ja viimeisen kerran."
"Te halveksitte astrologeja, mutta käytätte itse yhtä salaperäistä puheentapaa kuin he. Minä en pelaa enkä riitele, miksikä sitten pelkäisin teitä?"