"Ei, jos hän todella pelaa kanssani, niin minä hänestä luovun ilman huokaustakaan. Minä tarkastan häntä vielä, ja kaikissa tapauksissa Zanoni ei ole minun kohtaloni herra. Lähtekäämme, niinkuin neuvoit, huomenna varhain Napolista."
X LUKU.
"Oi sinä, ken oletkin, joka kaikella tavalla taivutat Luontoa outoihin ja ihmeellisiin tekoihin, ja hänen salaisuuksiansa urkkien voit tahtos jälkeen astua salaisimpiinkin soppiin ihmismielen, oi sano, puhu!"
Gerus Lib. X. 18.
Päivänkoitteessa seuraavana aamuna nuoret englantilaiset astuivat hevostensa selkään ja ratsastivat Baiaehen päin. Glyndon jätti hotelliinsa sanan, että jos signor Zanoni etsisi häntä, oli hän löydettävä tuon ennen muinoin[36] niin kuuluisan kylpypaikan läheisyydessä.
He ratsastivat ohi Violan kodin, mutta Glyndon kesti kiusauksen poiketa sisään, ja käytyään Posilipon luolalla he kääntyivät kiertoteitä takaisin esikaupunkeihin ja lähtivät vastakkaista ilmansuuntaa Porticiin ja Pompeijiin päin. Vasta keskipäivällä he ehtivät Porticiin. Tänne he pysähtyivät syömään, sillä Mervale oli kuullut kehuttavan Portkin makaroonia ja Mervale oli herkuttelija.
He astuivat maahan hyvin vaatimattoman ravintolan kohdalle ja söivät auringonkatoksen alla. Mervale oli tavallista hauskemmalla tuulella, hän tyrkytteli ystävälleen lakrymaviiniä ja jutteli iloisesti.
"Nyt ystäväiseni, me olemme tehneet tyhjäksi ainakin yhden signor
Zanonin ennustuksista. Tästälähin sinä et kai häneen usko."
"Idus on tullut — ei vielä mennyt."[37]
"Vait! Jos hän on tietäjä, et sinä ole Cesar. Turhamaisuutesi tekee sinut herkkäuskoiseksi. Taivaan kiitos, minä en pidä itseäni niin tärkeänä, että luonnon toiminta muuttuisi pelottaakseen minua."