"Mutta miksi puhut luonnon toiminnan muuttamisesta? Miksei voisi olla joku syvempi viisaustiede kuin me aavistammekaan — tiede, joka keksii luonnon salaisuudet ja tunkee olioitten syihin niiden luontoa muuttamatta."
"Ah, sinä taas lankeet harhauskoihin. Sinä todellakin luulet, että Zanoni on profeetta — tulevaisuudentietäjä — ehkä henkien ja haltioitten kanssa liitossa!"
Samassa tuli isäntä, pieni paksu öljyinen ukko, tuoden uuden pullon lakryma-viiniä. Hän toivoi, että heidän korkeutensa pitäisivät hyvänään. Hän oli sangen liikutettu — sydämestään liikutettu, että he pitivät makaroonista. Lähtivätkö heidän korkeutensa Vesuviukselle? siellä oli parhaillaan pieni purkaus, tältä kohdalta se ei näkynyt, mutta se oli sievä ja vielä sievempi se on auringon laskettua.
"Mainio aate", huudahti Mervale. "Mitä sanot, Glyndon?"
"Minä en ole nähnyt purkausta, se olisi hyvin hauskaa."
"Mutta onko siinä vaaraa?" kysyi varovainen Mervale.
"Oh, ei lainkaan. Vuori on varsin siivo tätä nykyä. Se ainoastaan vähän leikkii juuri huvittaakseen herroja englantilaisia."
"Hyvä, tuokaa hevoset ja näyttäkää lasku; me lähdemme ennenkuin pimeä tulee. Clarence, ystäväni — Nunc est bibendum mutta varo pede libero,[38] sillä muuten ei kelpaa laavalla kävellä."
Pullo oli tyhjennetty, lasku maksettu, herrat hevosen selässä, isäntä selkä köyryssä — ja ihanan illan viileässä he lähtivät matkaan Resinaa kohti.
Viinikö vai kiihtyneet ajatukset innostivat Glyndonia, jonka mielentilat olivat hyvin vaihtelevaisia. Hän oli nyt mainion hauskalla tuulella niinkuin luvalle laskettu koulupoika, ja matkailijain nauru kaikui tuon tuostakin hauskasti laavaan hautautuneitten kaupunkien kolkoilla mailla.