"Naisen kädet eivät voi olla huolellisemmat kuin minun", sanoi Ivan innokkaasti, "minä huolehdin näistä kapineista heti. Ne ovat luullakseni parhaiten turvassa teidän ylhäisyytenne omassa matkalaukussa, joka voidaan ottaa mukaan vaunuosastoon ja jota voidaan pitää silmällä koko matkan ajan."
"Sinä todellakin huomattavasti kevennät kuormaani, rakas poikani, huolehtimalla itse näistä kynttilänjaloista. Vakuutan sinulle, että mikään diplomaattinen rasitus ei ole milloinkaan painanut niin suuresti mieltäni kuin nämä hauraat kynttilänjalat."
Kohtalo tuntui todellakin liittoutuneen Volenskin kanssa. Puolalaisena hän oli taikauskoinen ja näki näissä aivan tavallisissa tapahtumissa jonkin yliluonnollisen voiman vaikutusta.
Hän oli urhoollinen vaaroissa, hän hallitsi hermojaan ja oli peloton, mutta nyt hänet valtasi ankara mielenliikutus — ilon, vapautuksen, riemun tunne — ja hänen kätensä värisivät hänen kantaessaan kallisarvoisia kynttilänjalkoja omaan yksityiseen huoneeseensa.
Hän tahtoi olla yksin, ajatella tyynesti asioita ja olla antamatta intonsa viedä voittoa järjestä. Tärkeintä oli ottaa huomioon toverien turvallisuus, ja sitä hän edistäisi kätkemällä paperit salaiseen kätköpaikkaan.
Hän oli kiihtynyt, innostuksen valtaama!
"Jumalan käsi", hän ajatteli, "suojelee asiaamme. Hän asetti tämän salaperäisen esineen kättemme ulottuville. Ja nyt, kahden päivän kuluttua, saa Taranjev paperit. Hänen ylhäisyytensä saa pitää niistä huolta. Itse paavin lähettiläs vie ne tietämättään rajan yli."
Hänen ylhäisyyttään ei voitaisi epäillä, sehän oli selvää. Jos hän sanoisi, että taide-esineet kuuluivat hänelle itselleen, ei kolmannen osaston päällikkökään uskaltaisi puuttua kardinaalin omaisuuteen.
Ja kuumeisesti hän kosketteli toisen kynttilänjalan salaista jousta ja tuijotti miltei hellämielisesti sisällä näkyvään samettiseen kätköpaikkaan. Kun hän jälleen oli tarkastanut, että hänen huoneensa ovi oli varmasti lukossa, otti hän povitaskustaan paperit, mitkä komitea oli hänelle eilen luovuttanut, solahdutti ne puunrungon sisässä olevaan onteloon ja sulki huolellisesti jousen jälleen. Sitten hän tarkasti molemmat kynttilänjalat yksityiskohtia myöten ja huomasi, että posliininen Amor, jonka hallussa paperit nyt olivat, oli vioittunut toisesta käsivarrestaan, ranteesta kyynärpäähän asti, minkä johdosta se selvästi erottui kaksoistoveristaan. Sitten hän -kääri ne huolellisesti monen puuvillakerroksen sisälle ja moniin pehmeisiin papereihin, ja ottaen kallisarvoisen paketin mukaansa kardinaalin huoneeseen hän lukitsi sen hänen ylhäisyytensä matkalaukkuun hänen piispansormuksensa ja muiden hänen pyhän kutsumuksensa tunnusmerkkien joukkoon.
"Niin, teidän ylhäisyytenne, saatte viedä puolestamme paperimme Pietariin kätkettyinä keisarin lahjaan prinsessalle. Luullakseni ne siellä ovat kyllin turvassa."