Kuka voi sanoa mitä Déroulède kuiskaili? Siinä kyllin, että Juliette kuunteli ja hymyili; ja nähdessään hänen hymyilevän tunsi Déroulède olevansa onnellinen.
XV LUKU.
PALJASTETTU.
Oven avaaminen ja sulkeminen herätti heidät unelmistaan.
Anne Mie vapisten ja kalpeana sekä mielettömin ja kauhistunein katsein pujahti huoneeseen.
Déroulède hypähti pystyyn. Silmänräpäyksessä syrjäytti hän oman onnellisuutensa nähdessään lapsi paran ilmeisen tuskan. Nopeasti hän riensi tytön luo aikoen puhutella häntä, mutta Anne Mie suunniltaan ja selittämättömän kauhun vallassa sivuutti hänet juosten rouva Déroulèden luo.
»Anne Mie, mikä on hätänä?» kysyi Déroulède päättäväisesti, »Ovatko nuo hiivatin paholaiset uskaltaneet —»
Tuokiossa oli todellisuus palannut valtavan tulvan tavoin, ja hän tunsi sydämessään katkeria soimauksia siitä, että hän itsekkään riemun hetkenä oli unohtanut ne, jotka odottivat häneltä apua ja suojaa.
Hän tunsi raakalaisten luonteen, jotka olivat lähetetyt hänen jälkiään seuraamaan, tunsi halpamielisen Merlinin ja hänen meluisat tapansa, ja hän soimasi ankarasti itseään, että oli jättänyt Anne Mien ja Pétronellen Merlinin seuraan edes muutamiksi hetkiksikään.
Mutta Anne Mie tyynnytti hänet pian.