»Niin, niin.»
»En tiedä mitä hän tahtoi minusta, sillä sanoin hänelle, ettette ole kertonut äidillenne ettekä minulle valtiollisia asioita ja ettei minulla ollut tapana kuunnella avaimen rei'ästä.»
»Niin. Ja —»
»Sitten hän alkoi puhua vieraasta — meidän vieraasta — mutta siitäkään asiasta en voinut mitään sanoa. Hän näytti olevan ymmällä, kuka teidät on ilmiantanut Hän puhui nimettömästä ilmiannosta, joka saapui yleiselle syyttäjälle aikaisin tänä aamuna. Se oli kirjoitettu pienelle paperiliuskalle ja pudotettu nähtävästi yleisön laatikkoon, ja —»
»Se on tosiaan ihmeellistä», virkkoi Déroulède aprikoiden outoa tapausta ja vielä enemmän Anne Mien kummallista jännitystä tämän siitä kertoessa. »En tiennyt, että minulla oli salainen vihollinen. Saanenkohan koskaan selvää —»
»Sitähän minäkin sanoin kansalaiselle Merlinille», ehätti Anne Mie.
»Mitä?»
»Että saattekohan te tai kukaan meistä, jotka rakastamme teitä, koskaan selvää salaisesta vihollisesta.»
»Erehdyit, pieni ystäväni, puhuessasi niin paljon moiselle raakalaiselle.»
»En sanonut paljoa, ja pidin viisaimpana olla hänelle mieliksi, kun hän kerran näytti haluavan puhella asiasta.»