Varmoin askelin hän sitten seurasi sotilaita huoneesta.
Pian avautui ulko-ovi ja sulkeutui jälleen kovasti paukahtaen Ecole de Médecinen kadun varrella sijaitsevan talon verhoutuessa hiljaisuuden vaippaan.
XVIII LUKU.
LUXEMBOURGIN VANKILASSA.
Vihdoinkin oli Juliette yksin — s.o. verrattain yksin, sillä oli liian paljon aatelisia, liian paljon rikollisia ja pettureja Pariisin vankiloissa, jotta yksinäisyyden rauhaa olisivat saaneet nauttia ne, joita piakkoin aiottiin tutkia, tuomita ja giljotiinilla surmata.
Nuorta tyttöä oli marssitettu pitkin Pariisin sullottuja katuja ivallisen roskajoukon häntä seuratessa. Se huomasi heti ylhäissyntyisen tytön sopivaksi saaliiksi, jonka yleinen turvallisuuskomitea saattoi heittää vallankumouksen nälkäiselle hirmukoiralle.
Viime aikoina oli meluavan näytelmän likaisilla katselijoilla ollut vähän varsin tervetulleita nähtävyyksiä Place de la Guillotinella: ylhäisöä, todellisia, loisteliaan hienostuneita naisia kasvot ylpeän kalpeina ja kädet lumivalkoisina nousemassa saman mestauslavan portaita, jolla inhottavimmat rikolliset ja halpamaisimmat roistot menettivät henkensä.
Rouva Guillotinen taipumukset olivat pääasiallisesti vapaamieliset. Hänen laihat, veripunaisiksi maalatut käsivartensa olivat yhtä auliisti avomaa murhaajalle, varkaalle ja liassa rypevälle köyhälistölle kuin vanhasta sukujuuresta polveutuvalle ylimyksellekin.
Mutta viime aikoina olivat mestaukset johtuneet yksinomaan valtiollisista syistä. Vallankumouksen verisellä areenalla olivat girondilaisten viimeiset taistelut käynnissä. Toisiaan seuraten he kaatuivat yhä vain taistellen ja saarnaten maltillisuutta, yhä ennustaen häviötä ja vedoten kansaan, jonka he olivat orjuudesta kohottaneet heittääkseen sen suinpäin entistä raaemman ja perinpohjaisemman hirmuikeen alle.
Pariisissa oli siihen aikaan kaksitoista vankilaa ja Ranskassa neljäkymmentätuhatta, kaikki täpösen täynnä. Ympäri maata kulki kokonainen armeija haalimassa vankeja. Erikoiskopeissa ei ollut tilaa eikä yksinoloon tilaisuutta, ei ollut halua alkeellisimpaankaan hienotunteisuuteen.