PÄIVÄN PÄÄTTYESSÄ.
Déroulède oli viettänyt koko pitkän yön etsien Juliettea intohimoisen uskaliaasta. Aikaiseen päivällä, heti Anne Mien ilmoituksen tapahduttua oli hän mennyt tapaamaan ystäväänsä, sir Percy Blakeneyä, ja sopinut hänen kanssaan lopullisista toimenpiteistä rouva Déroulèden ja Anne Mien Pariisista siirtämiseksi.
Vaikka Paul Déroulède oli synnynnäisesti ihanteellinen haaveilija, ei hän toivonut milloinkaan turhia saavuttamastaan kansansuosiosta. Hän tiesi Pariisin roskajoukon osoittaman rakkauden voivan helposti muuttua vihaksi millä hetkellä tahansa ja kuinka vähäpätöisestä syystä hyvänsä. Hän oli nähnyt kansan suosiman Mirabeaun häviön, samoin La Fayetten ja Desmoulinin — ei suinkaan hän yksin voinut säilyä hetkellisyyden vaatimalta kuolemalta.
Sentähden ollessaan vallassa ja rakastettuna sekä nauttiessaan luottamusta hän sekä kuvaannollisesti sanoen että todellisuudessa oli järjestänyt asiansa. Hän oli täydellisesti valmistautunut sekä oman välttämättömän kukistumisensa että myös hänestä riippuvien henkilöiden mahdollisen Pariisista paon varalta.
Jo vuosi sitten oli hän hankkinut itselleen tarpeelliset passit ja saanut englantilaisen ystävänsä lupauksen, että tämä ryhtyy toimeen suojellakseen hänen äitiään ja avutonta pientä sukulaistaan. Nyt oli kysymyksessä vain näiden toimenpiteiden toteuttaminen.
Kahden tunnin kuluttua Juliette Marnyn vangitsemisen jälkeen olivat rouva Déroulède ja Anne Mie lähteneet Ecole de Médesinen kadun varrella olevasta talosta. Heillä oli mukanaan vain hiukan matkatavaroita ja he näyttivät olevan matkalla maaseudulle erään sairaan serkun luo.
Suositun kansanvaltuutetun äidillä oli vapaus matkustaa kenenkään ahdistelematta. Tasavallan turvallisuuden vuoksi vaaditut passit olivat aivan kunnossa, ja rouva Déroulède ja Anne Mie kulkivat Pariisin pohjoisportista tuntia ennen auringonlaskua Fructidorin 24 päivänä.
Heidän isot vaununsa kuljettivat heidät jonkun matkan päähän pohjoiseen päin, missä heidän oli määrä tavata lordi Hastings ja lordi Anthony Dewhurst, Tulipunaisen neilikan kaksi luotettavaa apulaista, joiden oli saatettava heidät onnellisesti englantilaisen purren suojaan.
Siitä siis Déroulède ei ollut levoton. Hänen tärkein velvollisuutensa kohdistui hänen äitiinsä ja Anne Miehen, ja sehän oli jo täytetty.
Vielä oli vanha Pétronellekin.