Presidenttiä alempana olevalla istuimella istui Foucquier-Tinville. Levättyään ja virkistyttyään oli hän valmiina ryhtymään toimeensa niin moneksi tunniksi kuin hänen maansa vain vaati.
Kaikilta pöydiltä heittivät savuavat, rätisevät kynttilät kaameata valoaan ja vielä kaameampia varjoja sihteerien ja presidentin kasvoille, paljaille seinille ja pahaaennustaville mielilauseille.
Rauta-aitauksen ympäröimä lava huoneen keskellä oli valmis syytettyjä vastaanottamaan. Sen edessä riippui korkealta katto-orresta pieni vihreävarjostiminen messinkilamppu.
Valkaistuja seiniä pitkin oli kolme veistoksilla koristettua penkkiriviä, kauniita tammisia kirkonpenkkejä, jotka olivat anastetut Notre Damesta ja Pyhän Eustachen sekä Pyhän Germain l'Auxerrois'n kirkoista. Keskiajan hurskaiden hartausharjoittajien sijasta istuivat niissä kauhunnäytelmän katsojat nähdäkseen onnettomia uhreja heidän hetkisen levähtäessään ennen mestauslavalle menoa.
Etumainen penkkirivi oli varattu kansanvaltuutetuille, jotka halusivat olla läsnä vallankumoustuomioistuimen väittelyissä. Heidän etuoikeutensa, melkeinpä velvollisuutensa kansaedustajina oli huolehtia, että istuntoja johdettiin oikein.
Penkit ovat jo melko täydet. Vasemmanpuoleisessa päässä istuu kansalainen Merlin, oikeusministeri, hänen vierellään kansalainen, ministeri Lebrun; myöskin kansalainen Robespierre, joka parhaillaan on maineensa kukkuloilla, seuraten oikeudenkäyntiä värittömin, vetisin silmin ja omituisen halveksivasti hymyillen, josta hymyilystä hän oli saanut pilkkanimen »turmeltumaton meren vihannuus».
Muidenkin tunnettujen kasvojen epäselviä piirteitä näkyy huoneen yhä hämärtyessä. Mutta kaikki huomaavat kansanvaltuutettu Déroulèden, kansan epäjumalan, hänen istuessaan oikealla olevan penkin päässä käsivarret lujaan puristettuina rinnalla ristissä, riippuvasta lampusta valon sattuessa suoraan hänen tummaan päähänsä, ylpeään, suoraviivaiseen otsaansa ja suuriin, levottomiin, innokkaisiin silmiinsä.
Pian presidentti soittaa kelloa ja epäsointuinen melu syntyy käheästä naurusta ja muutamien äänekkäistä kirouksista toisten työnnellessä, tuupellessa ja sadatellessa yleisöä oikeussaliin päästettäessä.
Taivas varjelkoon! Millaista roistojoukkoa!
Kuuluuko ihmiskuntaan todellakin moista roskaa?