Foucquier-Tinville koettaa tukahuttaa virnistystään ja presidentti soittaa taaskin kärsimättömästi kelloa.
»Tuokaa syytetty esille», komentaa hän jyrisevällä äänellä.
Tyytyväisenä väkijoukko liikahtaa', ja Jumalan enkelin täytyy taaskin piilottaa kasvonsa.
XXIV LUKU.
JULIETTEN TUTKIMINEN.
Asia kerrotaan kumoamattomasti vallankumous-tuomioistuimen asiakirjoissa, päivätty Fructidorin 25 p:nä I:nä vallankumousvuonna.
Ken haluaa lukekoon sen, sillä asiakirjaa säilytetään Pariisin kansalliskirjaston arkistoissa.
Syytetyt tuotiin esille yksitellen kahden kansalliskaartilaisen heitä seuratessa risaisen likaisissa, punavalkosinisissä pukimissa. Heidät vietiin huoneen keskellä olevalle pienelle korokkeelle, jossa he saivat kuunnella syyttäjän, kansalaisen Foucquier-Tinvillen, lukevan heitä vastaan tehdyn syytöksen.
Enimmäkseen olivat ne mitättömiä syytöksiä: näpistely-, petkutus- ja varkausjuttuja, silloin tällöin koskivat ne murhapolttoa tai miestappoa. Erästä miestä syytettiin kuitenkin ryöstömurhasta ja erästä naista häpeällisimmästä kaupasta, mitä naisen ilkeä nerokkuus voi keksiä.
Nämä kaksi tuomittiin giljotiinille, toiset lähetettiin kaleerilaivoilla Brestiin tai Touloniin — väärentäjä pikkuvarkaudesta syytetyn mukana, murtovaras toimestaan paenneen kirjurin kanssa.