Mutta hänen tähtensä, hänen pelastumismahdollisuutensa ja lopullisen vapautumisensa tähden se oli epäilemättä parasta.
Syytettynä vehkeilystä tasavaltaa vastaan hänet voitiin kuulustella, tuomita ja mestata ennenkuin hän, Déroulède, edes sai tiedon hänen olinpaikastaan, ennenkuin hän voi heittäytyä tuomarien eteen ja omistaa kaiken syyn itselleen.
Tasavallan kavalluksesta epäillyt menettivät Merlinin kohtuuttoman lain mukaan sekä kansalaisoikeutensa että julkisen kuulustelu- ja puolustusoikeutensa.
Kaikki voi olla lopussa, ennenkuin Déroulède saa edes tuomiosta tiedon.
Toinen vaihtoehto oli sitäkin kauheampi. Hänet voidaan tuoda oikeuteen rikollisen Pariisin heittiöiden mukana ja voidaan syyttää asiasta, jonka kauheutta — niin Déroulède arastellen toivoi — Juliette on liian viaton täysin käsittämään. Hän ei uskaltanut edes ajatella, kuinka paljon Juliette sai kärsiä.
Mutta epäilemättä se oli parasta.
Julietten puhtauden kaapuun heitetty lika ei voi tarttua tyttöön itseensä, ja ainakin kuulustelu on julkinen. Déroulède aikoo olla saapuvilla ottaakseen omalle osalleen kaiken häpeän, häväistyksen ja herjauksen.
Hänen vetoomuksensa voimallisuus voi kääntää tuomarien vihan Juliettesta häneen itseensä, muutamien tuskallisten hetkien kuluttua voi Juliette olla vapaa Pariisista ja Ranskasta lähtemään, tulee onnelliseksi ja unohtaa hänet, vieläpä hänen muistonsakin.
Koko hänen olentonsa täytti valtava, kaikkivoittava rakkaus ihanaan tyttöön, joka oli paljon rikkonut häntä vastaan, mutta jalomielisesti yrittänyt pelastaa hänet. Kaipaus tuotti ruumiillistakin kipua hänelle. Madonna Juliettea ei enää ollut hänelle. Hänen kauneutensa saattoi Déroulèden värisemään kiihkeästä, melkein aistillisesta halusta saada uhrata henkensä Julietten puolesta.
Juliette Marnyn syytös on piirretty historian lehdille.