»Kansalainen Tinville, varsin yksinkertaisesti. Tarkoittamanne kirjeet eivät olleet syytetyn, vaan minun. Niissä olevat tiedot aioin ilmoittaa Conciergeriessa olevalle vangille, Marie Antoinettelle, hoitaessani siellä vankilanjohtajan sijaisuutta. Kansatar Juliette Marny ilmiantaessaan minut teki tasavallalle palveluksen, sillä Marie Antoinettelle aikomani tiedonannot koskivat omia toiveitani saadakseni hänet poistumaan maasta ja löytämään turvapaikan synnyinmaassaan.»
Déroulèden puhuessa syntyi vähitellen yläpenkeillä olevan joukon keskuudessa etäisen merentyrskyn tapainen kohina. Hänen tyynenä ja varmana puhetta jatkaessaan kasvoi se yhä äänekkäämmäksi, ja hänen viimeiset sanansa hukkuivat mahtavaan jyrisevään kauhun ja sadatusten pauhuun.
Déroulède, kansan epäjumala ja ystävä, hillittömien ihmisten etuoikeutettu lemmikki, lasten isä, naisten ystävä ja murheessa lohduttaja, isä Déroulède, niinkuin lapset häntä nimittivät — hän, petturi oman syytöksensä mukaan suunnittelemassa ja vehkeilemässä entisen hirmuvaltijaan puolesta, porton, joka nimitti itseään kuningattareksi, Itävallan Marie Antoinetten, joka oli halunnut Ranskan kukistamista ja toiminut sen toteuttamiseksi. Hän, Déroulède, petturi!
Silmänräpäyksessä, vielä hänen puhuessaan muuttui heidän raa'an sydämensä eläimellisen alkuperäinen rakkaus yhtä edesvastuuttomaksi vihaksi häneen. Hän oli pettänyt heidät, nauranut heille, yrittänyt lahjoa heiltä ruokkimalla heidän pienokaisiaan!
Hyi! Kavaltajan leipää! Sehän olisi voinut tukehduttaa lapset.
Ensiksi he olivat aivan hengästyksissään hämmästyksestä. Sitten he saattoivat kummastella, minkätähden hän nousi porttoa puolustamaan. Ehkäpä hän aavisti asian tulevan ilmi ja piti sentähden parempana petoksensa tunnustamisen kansansuosioon ja vaikutusvaltaansa luottaen.
Hyi!!!
Hänen puolustuksekseen ei löytynyt heidän kovettuneissa sydämissään ainoatakaan lieventävää asianhaaraa.
Hän oli ollut heidän epäjumalansa säilytettynä heidän likaisen alhaisessa mielessään, mutta nyt hän oli pudonnut maahan, särkynyt auttamattomasti, ja he vihasivat ja inhosivat häntä yhtä paljon kuin ennen olivat rakastaneet.
Sen hänen vihollisensa huomasivat ja hymyilivät perin tyytyväisesti.