»Vakuutatteko hänen olevan puhtaan ja siveän?»
»Koko maailman edessä.»
»Kuitenkin teillä oli tapana käydä tämän talossanne asuvan puhtaan ja siveän tytön makuuhuoneessa», virkkoi Tinville hitaasti ja harkitun ivallisesti.
»Se ei ole totta.»
»Kansalainen Déroulède, jos se ei ole totta», jatkoi Tinville yhä teeskennellyn miellyttävästi, »mistä siis johtuu, että kirjeet, joiden myönnätte olleen petollisia ja siis otaksuttavasti myöskin salaisia — mistä siis johtuu, että ne vielä kytevinä löytyivät siveän, nuoren naisen makuuhuoneesta ja revitty nahkasalkku matkalaukkuun piiloteltuna naisen pukujen joukosta?»
»Se ei ole totta.»
»Oikeusministeri, kansanvaltuutettu Merlin vastaa sen totuudenmukaisuudesta.»
»Se on totta», sanoi Juliette hiljaa.
Hänen äänensä kuului kirkkaana, melkein riemuisana hiiskahtamattomasta hiljaisuudesta, jonka äskeiset kiireelliset kysymykset ja äänekkäät vastaukset olivat aikaansaaneet.
Déroulède jäi aivan sanattomaksi.